Sehän on elossa!

Tänään kävimme mökillä kastelemassa yrttien taimia ja samalla kiertelimme "tiluksiamme" ja silloin siippa huomasi pienen ihmeen; syyshortensiasta puski silmuja! Ihan oikeita, sieltä täältä, vähän kitukasvuisesti ehkä vielä, mutta kuitenkin!
Uskomatonta! Hämmästyttävää!
Tämä suuri riemu vaatinee vähän selitystä...
Viime syksynä jouduimme kaivamaan iänkaiken vanhan syyshortensian paikaltansa kesken komeimman kukinnan. Olimme pakkoraossa. Uuden makuunurkkauksemme rakentaminen vaati puun siirtoa.
Oli kurjaa kaivaa puuta maasta, varsinkin kun monet naapureistakin tulivat päivittelemään kanssamme puun karua kohtaloa.
Repiä nyt puu juuriltansa vielä kesken raskaimman kukinnan. Huh. Tunsimme itsemme kyllä melkoisiksi roistoiksi...

Reippaiden ystäviemme talkooavulla saimme kangettua puun mökin toiselle puolelle ja istutettua sen uudelle paikalle.
Olin varoitellut ja vakuutellut itseäni siitä, että tänä ensimmäisenä vuotena ei välttämättä mitään elonmerkkejä näy, mutta vuoden lepäilyn jälkeen voitaisiin arvioida puun tilanne uudelleen. Taisimme kyllä kuitenkin olla jo valmistautuneita siihen, että puuvanhus ei tokene väkivaltaisesta siirtourakasta, sen verran reppanan näköinen se syksyllä ahkerasta kastelusta huolimatta oli.

Mutta hyvänen aika! Puuvanhus onkin siis hengissä! Tulin aivan mielettömän iloiseksi asiasta!