lauantai 4. helmikuuta 2012

Leikkimökkiunelma, osa tuhat

Tänään ollaan vietetty oikein ehta ja kunniallinen löhöilypäivä. Jätin aamulla keramiikkatunninkin väliin, kun kerta oikein virkavalta eilen uutisissa totesi, että pysykää sisällä jos ei ole pakko lähteä liikenteeseen, niin mehän on pysytty! Vetelehtiminen kunniaan!

Siippa tosin spurttasi ja kävi katsastamassa mitä mökille kuuluu, vajaa tunti sillä meni koko keikkaan ja palasti posket punaisina takaisin kotiin. Kaikki kunnossa mökillä! Täytyy tasaisin väliajoin käydä katsomassa, että paikat on kunnossa, eikä kukaan ole murtautunut sisään tai katto romahtanut tai jotain muuta kauheutta tapahtunut.
Huomasin, että heti kun tuli puhe mökistä, tuli sinne myös kamala ikävä. Tänä syksynähän sesonki kesti mahdottoman pitkään. Mehän olimme vielä joulukuussakin yötä mökillä. Siellä on jopa vähän joulukoristeita laitettuna... Nyt tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus. Tulisi jo kevät! Multaa, kasvimaan laitto, pation rakentaminen, kuistin korjaus.... ja leikkimökistä unelmointi...

Ihana. Tässä on aika monta sellaista asiaa jota olen himoinnut meidän tulevaan leikkimökkiin. En usko, että vielä ensi kesänä leikkimökkiä saadaan, niin paljon on taas korjaus- ja investointilistalla asioita, että tämä joutuu vielä odottamaan.
Joulupukki toi sintille jo ensimmäiset kattilat leikkimökkiin. Niiden lisäksi meillä on myös Ikean pehmokasviksia ja sintin kummisedän ostama pehmokala. Ruokapuoli on siis hyvässä alussa.

Parissa seuraamassani blogissa on askarreltu ihania leikkimökkiasioita, jotka eivät varsinaisesti ole omaa kuumettani helpottaneet, tästä tai tästä voi huokailla... Kyllä meilläkin sitten joskus.

2 kommenttia:

  1. Meidän leikkimökin kohdalla olen usein miettinyt, oliko se enemmän äidin - siis minun - unelmien täyttymys. Tyttölapsemme tapasi täyttää lattiat kuivuneella ruoholla ja heinällä, seinillä roikkui hyppynaruista ja muista vetimistä muotoiltuja riimuja ja nurkissa seisoi harjoista ja jääkiekkomailoista sekä sukista taiteiltuja keppihevosia. Leikkimökki oli siis hevostalli, eikä sieltä muuta enää puuttunut kuin lannan haju.
    Sukulaistytön kanssa sentään joimme muutama kevät sitten pullakahvit leikkimökissä, ihan aidosti tuoleilla istuen ja liinalla peitetyn pöydän ääressä. Seuraavana päivänä leikkimökissä olikin sitten kuravettä ja erilaista roskasilppua sekä kaikkea mahdollista, mitä routaisesta pihamaasta irti saa. Aina ei mene siis unelmat ihan putkeen. Tai sitten meikäläisen unelmat ovat olleet liian kaukana lasten unelmista.

    VastaaPoista
  2. Heheh, epäilemättä se menee juurikin noin se todellisuus, siksi tää unelmointi onkin niin mahtavaa ;D
    Ei mutta kyllä mä odotan sitä, että saadaan mökki pystyyn ja sintti serkkuineen sinne touhottamaan! Voiko olla mitään siistimpää? Hirvee hääräys päällä ja aikuisilta pääsy kielletty. :)

    VastaaPoista