Ihana, liikuttava, surullinen, kaunis. Pitkästä aikaa kirja joka kolahti ja lujaa. Tämä kirja kuului niihin harvoihin kirjoihin jonka ei haluaisi koskaan loppuvan. Taannoin täälläkin pohdiskelin sitä, että olen lukenut viimeaikoina paljon hyviä kirjoja, mutta oikein kiinnitin huomiota siihen, että yksikään niistä ei ole yltänyt tuolle niisk, ei, tämä kirja ei saa loppua -tasolle. Muriel Barberyn Siilin eleganssi ylsi nyt tuolle tasolle.
Jäin spontaanisti silittämään kirjan kantta kun viimeinen sivu oli luettu. Hieno, hieno romaani, ei tätä turhaan ihmiset kehu.
Niisk, liikutun jo tätä kirjoittaessani. Lämmin suositus, lukekaa ihmiset, lukekaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti