Pelargonien menestyksekäs talvehditus...

Kertoilin tänne joskus syksyllä, että meinaan talvehdittaa siemenestä kasvattamani pelargonit ja kiikutinkin ne suurella työllä ja vaivalla mökiltä kotiin ja vintille...
Nooooooooooooohh...

Tulipa tässä sellainen ei mennyt niin kuin Strömsössä-kokemus! En ole halunnut ajatella koko asiaa, kun lievästi sanottuna otti pannuun koko episodi. Nyt kun talvi on takana ja lumet poissa, voi jo muistella viime vuoden takaiskuja...
Ne ensimmäiset kunnolliset lumimyräkät joulukuussa (vai oliko ne jo marraskuussa...?) tappoivat nimittäin minun huolella vaalimani kukat. Siinähän kävi sillä tavalla, että vaikka vintille ei sisään vesi sadakaan, niin kova, päiviä kestänyt tuuli ja sankka lumisade kyllä löysivät vintin katosta rakosensa josta tulla sisään. Ja kuinkas muutenkaan kuin suoraan siihen kohtaan jossa minun pelargoniani olivat talvehtimassa! Kaikista vintin neliöistä ja miljoonista eri kohdista sitten juuri siihen kohtaan piti muodostua oikein reippaat nietokset kukkieni päälle! Oli se aika surkea näky! Uskomaton mäihä meikäläisen pelargonioilla. Ei voi kuin äimistellä.

Siippa teki vähän lumitöitä vintillä. Voi jee...

Ei auta, uutta siementä kehiin. Naarasleijona on nyt herätetty, kyllä kuulkaa ne pelargonit tulee vielä joku vuosi talvehtimaan menestyksekkäästi meikäläisen hoivissa. Se on varmaa. Pieni verenmaku tulee heti suuhun kun puristan huulia niin tiukasti yhteen päättäväisyyden merkiksi. Tämä on nyt periaatteellinen taisto. (Luontoa vastaan. Grrh. Miten musta tuntuu, että tää on niitä skaboja joita ei voi voittaa....?)

Hyppy kevääseen

Sintti lähdössä reissuun. Kone kohti Hongkongia lähti puolen yön jälkeen, joten syystäkin jännitettiin kuinka siinä vaiheessa jo tavattoman monta tuntia pidempään kuin normaalisti valvonut sintti rauhoittuu koneessa. Mutta rauhoittuihan se, meidän reipas matkamies. Selässä sintillä on AIVAN LOISTAVA reppu joka on varustettu valjailla. Nerokas reppu joka oli hintansa väärtti reissussa.

Sometaukoni on taas lusittu. Oli vähän sellainen olo tuossa talvella, että nyt en kyllä vaan jaksa kirjoittaa mihinkään mitään (myös facebook on ollut varsin hiljaisena). Huomaan aina suht säännöllisin väliajoin tarvitsevani näitä breikkejä... Kun hetken on hiljaa, niin johan taas huomaa kuinka paljon alkaakin asiaa kertyä kerrottavaksi ja merkintöjä kaipaavaksi!

Kudoin sintille villatakin hieman ennen reissua, siitä tuli aivan tajuttoman söpö, vaikka itse sanonkin. Sintti oli varsin coolin näköinen villatakissaan, pillifarkuissa, uusissa kevätkengissä ja pöllörepussaan.

Terveiset Hongkongista! Olimme koko perhe ja sintin kummitäti viettämässä pääsiäisen siellä. Mahtava paikka ja erityisesti ruoka oli se, mitä huomaan oikein haaveillen kaipailevani. Uhmis-sintin kanssa käytiin joka ilta ravintolassa syömässä, milloin Michelin-tähti paikassa, milloin Michelin oppaassa muuten rankatussa ja hyvin meni! Ipad mukana ja lapselle samoja ruokia kuin meille aikuisillekin, niin johan sujui! Myös lennot meni erittäin mallikkaasti ja sintti veteli kumpaankin suuntaan 6 tunnin unet putkeen. En voisi olla ylpeämpi meidän 2,5 vuotiaasta, hänen reippaudestaan ja joustavuudestaan reissussa.

Pingu! Pingu! Tämä oli hitti, joka piti oikein toisenkin kerran käydä katsomassa yhdessä kauppakeskuksessa.

 Pääsiäisloma vielä viimeisteltiin olemalla viikonloppu mökillä suurin piirtein heti, kun vaan koneesta ulos selvittiin. (No rehellisyyden nimissä, kyllä me pistettiin pyykkiä pesuun, purettiin matkalaukut ja otettiin päiväunet, ennen kuin alettiin pakkaamaan kamoja mökille...)

Tuparikakku

Tein taas tuparilahjaksi kakun. Se on kivaa ja lahjan saajat yleensä arvostavat pöydänantimia, joten mikäpä jottei!
Tällä kertaa haasteena oli tehdä gluteeniton ja maidoton kakku. Kakkupohja oli tietysti ihan helppo homma, korvasin vain jauhot perunajauholla. Mutta täytteiden kanssa pitikin sitten vähän pähkäillä. Lopulta päädyin vähän oikomaan ja ostin vanilja soijavanukasta ja suklaa soijavanukasta ja tuunasin niistä täytteet. Päälle kaulin valkoista sokerimassaa ja muotoilin marsipaanista pikku mökkipahan sekä reunaa kiertävän "synkän metsän" (mielikuvitusta saa kylläkin vähän käyttää, että näkee tuossa metsän, siitä ei tullut ihan sellainen kuin silmissäni näin...)

Ei musta kirurgia tulisi. Vähän käsi tärisi kun näpertelin noita ikkunaruutuja. Okeiokei, tuo pursotettava tahna oli vähän liian jähmeää... Seliseli...

Täytteistä tuli hyvän makuiset, mutta suhtaudun hieman epäillen hyytelöidyn viritelmän kestävyyteen tositilanteessa... Kakkupohja ei oikein jaksanut perunajauhoilla nousta kunnolla, joten sain vain pohja- ja kansilevyt ja näin ollen täytteet huljuvat siinä välissä omina liukkaina itsenään ilman kakkupohjan välitukea... :/. Hmm, jotenkin näen sieluni silmin sen tilanteen kun hyytelö lähtee karkaamaan kakkulapion alta sellaisella vauhdilla, että sitä ei pysäytä mikään... Uh. No tää on yhtä riskillä menoa tää elämä. Huhhuh. Ei auta. tehty mikä tehty. Kyllä on taas ihminen jännän äärellä.

Sokerimassakuorrutetta olisi voinut olla reippaasti enemmän. Nyt kaulin levyn niin ohueksi, että kakun jokainen muhkura piirtyy läpi. Tästä taas viisastuneena voinkin todeta, että kaksi pakettia sokerimassakuorrutetta per tavallisen kokoinen kakku taitaa olla varmin sääntö pelata.

Mutta ne täytteet:
Appelsiinitäyte: 2 appelsiinia sauvasekoittimella murskattuna, kolme pikkupurkkia vanilja soijavanukasta, 2,5 cl Cointreauta, loraus sokeria ja vaniljasokeria, pieni loraus appelsiinimehua, 7 liivatetta (nestettä kun tuli aika rutkasti).
Suklaatäyte: 4 pikkupurkillista soijavanukasta, 2,5 cl cointreauta, liraus sokeria ja appelsiinimehua, 5 liivatetta.
Lorauttele täytteet vuoronperään vuokaan ja hyydyttele settiä kakkuvuoan rinkulan sisälle koottuna yön yli ja koristele seuraavana päivänä kieli keskellä suuta.
Kakun kostutus appelsiinimehulla.

Ai niin, ja pari mielestäni näppärää vinkkiä: meillä ei ainakaan Cointreauta tai Amarettoa mene muualle kuin leivonnaisiin, joten ostan yleensä Alkosta niitä kassan vieressä myytäviä pikkupulloja maustekaappiin. Yksi 5 cl pullo riittää mainiosti kerta-annoksena leivontaan ja vaikkapa tiramisun kostuttamiseen.

Olen myös huomannut, että marsipaanimassan tai sokerimassan kauliminen on huomattavan paljon tumpeloystävällisempää puuhaa kun levitän elmukelmua pöydälle, pistän kaulittavan klöntin muovin päälle ja peittelen klöntin toisella elmukelmusuikaleella. Eipä tartu kiinni pöytään tai kaulimeen! Helpottaa myös suunnattomasti kaulitun ja helposti repeilevän kuorrutteen asemointia kakun päälle. Otan vain alemman muovin pois, asettelen massan kakun päälle ja kerin "suojamuovin" pois. Kas noin, eikä tule mitään kakkuklönttivahinkoja kuorrutukseen (kuten muuten jotenkin AINA saisin söhellettyä...)

Vinksin vonksin. Ei tämä nyt kaikkein komein kakkuni ole, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, mutta tää on symppis ja toivon mukaan myös hyvän makuinen, joten ei ole niin nuukaa!

Cousteaupipo

Pirun makea. Ja kiva lanka. Itse tein, nivelet kirvellen. Mitä sitä sitten kutoisi? Nyt olisi vähän lankaakin jäljellä, hyvin vähän kylläkin, sukkalankaa vajaa kaksi kerää ja pipolankaa samanverran. Tumput? Patalappuja? Kauluri (yäääääh. No eiii. Pelkkä ajatuskin kutittaa.)
Pipon ohje löytyi Novitan sivuilta. Näppärältä Irmeliltä tähän menee vain yksi ilta, meikäläiseltä meni kolme.

Kimurantti ongelma

Iiiks. Olemme kirjahamstereita, pahanlaatuisia sellaisia ja nyt alkaa ihan tosissaan loppua tila kirjahyllystä. Siinä vaiheessa kun kirjat alkavat kurkotella kohti kattoa kirjahyllyn päällä kahdessa rivissä, kokisin, että ei ole lainkaan liioiteltua tuumata, että tarttis tehrä jotain. Vaan mitä? Mihin me noita tungetaan? Muutama laatikollinen on jo pakon sanelemana vaatekaappien päällä. Ei sinnekään enää mahdu. Ja pois emme kirjoja heitä. Eiei. Mikä siis neuvoksi? Onko jollain jotain mainioita ässiä hihassa, miten loihtia lisätilaa kirjoille? Pikku kaksiomme alkaa olla aika... kirjaisa... sanoisinko...

Kirja poikinensa. Ja nuo ne poikiikin kuin kanit konsanaan.

Vielä yksi rivi...

Aktivoin sisäisen marttani ja ryhdyin maanisesti kutomaan. Mikä juttu tää on, että muutaman vuoden välein tulee tällaisia kudontakohtauksia? Kaivoin juuri esiin edellisen kohtauksen tuloksen muutaman vuoden takaa. Se on pötkö. Täysin hyödytön pötkö. En keksinyt sille kutoessakaan mitään käyttöä, kaulahuiviksi se on liian lyhyt. Mitään tuubiviritelmää en koskaan jaksanut siitä askarrella. Ja, no, sillä ei ole ollut yksinkertaisesti yhtään mitään virkaa.Nyt tuumasin, että nykerrän siitä "muutaman kivan napin kanssa" pötkötyynyn (herraparatkoonsenkunnäkis).
Mutta tämä uusi kudontamania. Tämä on taas jotenkin hämmentävää. Äidilläni on lähtenyt homma aivan lapasesta nyt muutaman kuukauden sisällä. Ensin se neuloi mummolle villatakin ja nyt se neuloo itsellensä mekkoa!! Itse olen kohtauksessani vasta villasukka-asteella (tuli muuten vähän törkiän hienot!)

Omin käsin! Kantalapussa tuli jossain kavennuksessa yksi silmukkavirhe, mutta hei, käsityön leima, käsityön leima. Paljon boheemimmatkin näin...

Kudottuja juttuja ilmestyy meille varkain. H&M Homen lastenhuonemalliston karhutyyny on kovassa halikäytössä.

Samalla kun katsellaan ukkokullan kanssa Girlsiä, kudon hänelle Cousteau-henkistä pipoa! Itse kutomani villasukat jalassa! Huutomerkki, huutomerkki! No toki tiedän, että jokainen itseään kunnioittava ihminen osaa villasukan kantapään kutomisen silmät sidottuinakin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla ei kyllä ollut niin minkään sortin muistikuvia siitä kantalapun tekemisestä vielä viikko sitten. Ei tullut lihasmuistista. Ei.
Mutta hei, tää kutominen on MAHTAVAA. Sen lisäksi, että cousteaupipo on valmis jo huomenna illalla (nnnn... no ehkä sentään liikaa lupailtu, mutta ihan tuota pikaa kuitenkin) niin jää aika moni iltapala syömättä kun on käsissä kutimet! En ehdi syödä, hahaaa! Uusin aseeni painonhallinnassa. Odotan tuloksia samaa tahtia kuin cousteaupipo edistyy (huomatkaa vähenevä realismi kasvavan kudontaegon kanssa).

Karhutyynyn halija ja äijämäinen kannikoiden vilautus. Kuva on vähän epätarkka, mutta oli pakko laittaa... Tähän jotenkin tiivistyy tuollaisen kaksivuotiaan meno... Housut roikkuu itse asennettuina väärin päin jalassa ja potallakäyntikin unohtuu aina välillä kun on niin kovat leikit.

Vielä yksi kierros ja sitten nukkumaan!

Kesäkoti ja tehtävälistat

Olemme olleet perjantaista asti aika poissa pelistä koko perhe. Sintti toi tarhasta oksennustaudin ja eipä siitä sitten sen enempää, loput voikin sitten kukin kuvitella mielessään oman kokemuspohjan kautta... Tänään kuitenkin käytiin aamupäivällä kääntymässä mökillä. Oli pakko saada vähän happea, eilinen happihyppely (tuskaisa pieni kävelylenkki Arabiaan ja ruokakauppaan) päättyi siihen, että siippa meni kuudelta illalla nukkumaan... Tänään ollaan jo kyllä huomattavan paljon pirteämmässä hapessa, joten visiitti mökille meni oikein mainiosti! Sieltä se kevät taas tulee, kyllä kyllä! Ja sieltähän se innostus taas miettiä, että mitäs kaikkea siistiä tulevana sesonkina taas mökille keksittäisikään...
Kyllä taas kaihomielin mittailin talviteloilla olevaa minitupaamme. Vielä kun metro suhahti ohi, tuli hirveä ikävä mökille (vaikka siinä mökin pihalla pakkasessa näkötinkin). Höh :)

Joulun alla ponnekkaasti luomastani TO DO-listasta on muuten selätetty osa. Jippii! Saimme kuin saimmekin eteisen kaappiin viimeinkin lisää hyllyjä ja kenkäkaappi imaisi kiitettävän osan eteisen naurettavan pienellä kenkätelineellä ja makuuhuoneen kaapeissa killuneista kengistä! Hurrraa! Tästä operaatiosta riemastuneena ja kaappini laatikoiden jo suorastaan ammottaessaan tyhjyyttä kenkäselätyksen jälkeen sain myös loppuosan kaappia siivottua ja vaihdettua muutamien hyllyjen tilalle henkaritilaa! Ja jälleen suuri omalle olalle taputus! Myös eteisessä on tapahtunut pieni ihme. Se on kuin onkin uudelleen tapiseerattu! Tästä täytyy kyllä taputtaa olalle siippaa sillä hän sen käytännössä kokonaan hoiti lopulta. Minä aloitin projektin, mutta tikkaiden ollessa mökillä kävi varsin nopeasti selväksi, että tällä pituudella ei ole paljon asiaa kurkottelemaan vuotaa katonrajaan. Ensin mietin, että miten ihmeessä onnistuin sinttiä odottaessani kiikkumaan katonrajassa ja maalaamaan sintin nurkkausta, kunnes hoksasin, että aivan MAALAAMASSA. Kyllähän nyt sen pystyy vähän pätkempikin, sen kun lisää kepinpätkiä sudin varteen...
Mutta, kuten epäilin: ikkunat ovat kuin ovatkin edelleen pesemättä. Yksi osa eteistäkin on vielä korjausmaalaamatta, enkä edelleenkään ole saanut hankittua pariin kaappiin uusia kahvoja. Enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi uusia pehmusteita olohuoneen nojatuoleihin. Hommaa siis riittää (oho & kuinkas tässä nyt näin kävi...) ja aivan, tässä täytyy alkaa myös laatia omaa listaa mökillä tehtäviä hommia varten. Olen fiksaantunut listoihin, näin se on nähtävä, hih!