Oh, Zlatan!

Minä Zlatan. Siinäpä vasta kaikille meille penkkiurheilijoille ja astetta kovemmille antifutareille oivallinen kesämakupala luettavaksi. Hölkäsen pöläystähän en fudiksesta ymmärrä, yhtäkään matsia en ole katsonut ilman, että siihen olisi liittynyt joko a)bileitä b) juomista tai c)molempia, mutta Minä, Zlatan-kirja on imaissut mukaansa kyllä voimallisesti. Hyvää kerrontaa hullun sekopäisestä kaverista, joka saa minun sympatiani. Paha poika. Sekopää poika. Ongelmien aiheuttaja poika. Aina poika joka on vastuussa myös muiden toilailuista kun kerran sen pahiksen leiman on kerran itselleen otsaan niitannut. Paljon on futari epäilemättä aihetta jurmutukselle antanut, mutta kyllä kirjaa lukiessa myös näkyy se raadollinen puoli syntipukin metsästyksestä...

Sunnuntaina päätin kokata armaalle perheelleni hieman edellispäivän lohenjämien kaveriksi kananmunakastiketta, perunoita ja tehdä tuhdin avokadosalaatin kylkeen. Sitten istahdin lukemaan. Ja luin. Ja luin. Zlatan viiletti kentillä ja ruoka porisi liedellä. Lopetin lukemisen kun palaneen käry alkoi haitata näkyvyyttä. Katoin pöytään kylmää lohta, erittäin kovaksi keitettyjä kananmunia, lounaalta jääneen puolikkaan avokadon, sitruunanjämän ja pohjaanpalaneita perunoita. Ne hyvät aikomukset. Meikäläisessä on tätä Martta-ainesta.

P.S. vielä yksi juttu josta JÄR-KY-TYIN! Lueskelin viime viikolla anopin mökillä jotain lehteä, jossa viimeisellä sivulla oli juttu jostain rouvasta joka oli pistänyt pystyyn pienen bisneksen harrastustoimintana aloittamastaan lelujen ompelusta. Rouva kertoi olleensa aikaisemmin kova lukemaan, mutta bisneksen ja lasten yhdistelmän myötä jostain piti luopua ja hän teki PERIAATEPÄÄTÖKSEN, että lehtiä ja kuvallisia sisustuskirjoja saa lukea, mutta romaanien aika on seuraavan kerran eläkkeellä.
Eläkkeellä! Periaatepäätös!
Jep. Spontaani ähkäisyni oli kutakuinkin, että mitä helvettiä? Miksi pitää luopua kirjoista? En ihan aidosti, oikeasti ja aikuisten oikeasti ymmärrä miksi. En ymmärrä. Testasin ymmärrystä myös anopilta ja siipalta. Ei tajunneet nekään.

P.S. pahoittelut kuvattomuudesta, en nappaa muiden ottamia kuvia netistä tänne, en edes viitaten, joten nyt kun kirjan kansikuoret ovat kotosalla enkä saa mitään säällistä kuvaa otettua, ei ole kuvaa.

Mökkihöperön kevätkylvöt

Olen aloittanut ikkunalautojen kansoittamisen taimilla. Tein tuossa pari kuukautta sitten hienon istutussuunnitelman ja siinä on menossa jo toinen (ja kolmas) vaihe! Ensimmäisessä vaiheessa istutin Ikeasta ostettuun minikasvihuoneeseen (erittäin toimiva vekotin, täytyy sanoa) yrttejä ja nyt ne on siirretty isompiin ruukkuihin suoraan ikkunalaudalle. Seuraavassa vaiheessa "idätyskaappiin" pääsivät korianterit ja punakärsämöt. Kunhan ne tuosta vielä vähän vahvistuvat, pääsevät kolmannella kierroksella kaappiin pari muuta kukkaa, kurpitsat ja juuri nyt kylmäkäsittelyssä oleva rosmariini.

Yrtit ovat jo aivan upeita! Olemme timjamia ja basilikaa rokottaneet jo ruokiinkin ja tätä kirjoittaessani siippa ottaa taas saksia esille ja silppuaa kanakeittoon basilikaa.  Kas vain, kun maltoin istuttaa vain muutaman siemenen per ruukku (enkä sitä tyypillistä "oho-holahti-koko-pussillinen") niin jopas myös komeasti ja rehevästi taimet sitten kasvavatkin! Keramiikkaruukkuihin yrttejä siirtäessäni sekoitin mullan joukkoon myös hieman käytettyjä kahvipuruja, enpä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jostain luin, että kahviporot ovat hyvää lannoitetta, mutta olen myös kuullut, että kahvi houkuttelee jyrsijöitä (ainakin kai talvisaikaan jos mökissä on kahvia), joten ihan en vielä ole selvittänyt, että kannattaako sitä siis kasvimaalle alkaa nakkailla... Hmm, hmm. Toisaalta ko. lannoitetta kyllä kerääntyy ihan hyviä määriä meillä, joten... ;)

Marraskuussa kukintansa uudelleen aloittanut orkidea on nyt tiputtanut yhtä kukkaa lukuunottamatta kaikki pois viimeisen parin viikon aikana, mutta...

... eipä hätää, sieltähän on jo uutta kukkaa tulossa! Ihan uskomaton orkidea!

Keinuhevonen ja muut aarteet

Meillä alkoi vintin tyhjennys hylätyistä romuista ja kävimme siivoamassa omankin häkkimme tässä taannoin. Siippa oli jo aikaisemmin pistänyt merkille, että ei-kenenkään-maalla muurin päälle oli nostettu yksinäinen keinuhevonen. Koska sitä ei kukaan ollut omakseen merkinnyt vieläkään, (omaisuuden laputus on ollut käynnissä liki vuoden ja siitä muistuteltiin kiihtyvään tahtiin sitä mukaan kuin suursiivous lähestyi) siippa noukki sen meille sintin käyttöön. Samalla siivousreissulla löydettiin myös käytävälle romujen alle hylätty pöytä. Haukansilmäisenä tutkailin pöytää vähän tarkemmin ja huomasin, että siihen on joku sutinut, varmaankin 70-luvulla, kerroksen ruskeaa maalia, mutta pohjasta näkee vielä alkuperäisen värin ja myös käsinkirjoitetun valmistusvuoden 1932. Yllättääkö jos sanon, että siirsimme aarteen turvaan omaan häkkiimme? Kaikenlaista muutakin pientä ja hyödyllistä ja söpöä löydettiin hylätyistä nyssäköistä (esim. salvat eteisen kaappiin, vanhoja pilttipurkkeja, joista parissa oli vielä etiketin tallessa ja sintille nalle!) Vielä täytyy käydä uudelleen nuuskimassa vintti, ennen kuin potentiaaliset aarteet päätyvät roskalavalle etupihalle. Erityisesti yksi merkitsemätön koppi kiinnostaa kovasti...

En meinannut hepalle mitään sen kummempaa ehostusta tehdä kuin putsailla tarrat pois... Jos vain olisivatkin vaikka kokonaisia tarroja niin olisivat ihan hauskoja jäänteitä vanhoista leikeistä, mutta tuollaiset puoliksi revityt tai vain liimapintansa hepan kylkeen jättäneet nyt eivät oikein ole mistään kotoisin...

Risusavotta

Olemme touhunneet mökillä jo todella paljon, lumien aikaan teimme valtavan savotan ja leikkasimme omenapuut sekä pienensimme ronskilla kädellä isoa salavaa. Risua ja oksaa onkin sitten kuukauden verran tässä selätelty. Sitä on nimittäin IHAN JÄRJETTÖMÄSTI. Siippa on pilkkonut meille polttopuuta piskuisella pistosahalla (loppumetreille saatiin onneksi naapurin moottorisaha lainaan...) ja minä survonut oksaa oksan perään piskuiseen hakettimeemme. Työ on todella tyydytysta tuottavaa, vaikka välineet ovatkin vähän pienemmille massoille suunnatut, heh. Meillä on nyt aikalailla kymmenkunta Ikeasäkillistä haketta odottamassa pääsyä kukkapenkkeihin ja se on jo silkkaa rahan säästöä! Katselin tuossa nimittäin juuri äsken, että 50 litran säkillinen haketta maksoi 6 euroa puutarhamyymälässä!

Tadaa! Siipan uroteko, koko komea keko on tämän kevään oksista! Ja ajatelkaas kun tätä polttopuukokoakin on näin paljon, että kuinka paljon sitä pikkuoksaa onkaan haketettu!

Turvallisuusterveisin. Pääasiallinen työkalu harvennuspuuhassa roikkuu tuossa oksassa. Aivan. Käsisaha...

Lisäksi salavan puolittaminen lisäsi merkittävästi valoa puutarhaan, joten nyt pääsemme yhteen ongelmakohtaan istuttamaan ruohoa ja ehkäpä vähän marjapuskaakin lisää (josko valo nyt riittäisi niille...) Ja iso kasvimaa saadaan viimein käyttöön tänä keväänä! Sehän on ollut kaksi vuotta pressuilla peitettynä, mutta nyt! Nyt saadaan istutettua sekin! Kova meno!

Ja ai, että kuinka kädet syyhyää päästä kääntelemään taimimyymälän perennavalikoimia... Helatorstaina meinaan mennä taimikaupoille oikein tosissani. Työrukkaset mukaan ja pojat saa jäädä mökille odottamaan kun minä koluan pieteetillä läpi kaikki mahdolliset eri perennavaihtoehdot. Ah, omaa aikaa ;)

Murto-osa ja silti niin paljon.

Vappuaurinko!

Vappuaurinko! Vihdoinkin aurinko, vihdoinkin ulkokalusteet ulos, vihdoinkin kevät!
Paistettiin eilen vappupäivänä mökillä tajuton läjä munkkeja ja istuttiin auringossa. Leppoisaa ja ah, niin mukavaa! 12 munkinsyöjää sai tuhottua noin 30 lämmintä ja rasvaista, sokeria ropisuttelevaa munkkia, mutta siitä huolimatta niitä kiikuteltiin tänään tyrkylle niin siipan työpaikalle kuin minun kurssikavereillekin.

Kotoisa kaaos mökillä. Huikea aamuaurinko, sintti yöpuvussa ja vappupalloja lattia täynnä. Kuvan ottamisen jälkeen juotiin vielä kevään ensimmäiset aamukahvit kuistilla. Siinä oli kuuma. Kyllä se kesä tulee!

Pelargonien menestyksekäs talvehditus...

Kertoilin tänne joskus syksyllä, että meinaan talvehdittaa siemenestä kasvattamani pelargonit ja kiikutinkin ne suurella työllä ja vaivalla mökiltä kotiin ja vintille...
Nooooooooooooohh...

Tulipa tässä sellainen ei mennyt niin kuin Strömsössä-kokemus! En ole halunnut ajatella koko asiaa, kun lievästi sanottuna otti pannuun koko episodi. Nyt kun talvi on takana ja lumet poissa, voi jo muistella viime vuoden takaiskuja...
Ne ensimmäiset kunnolliset lumimyräkät joulukuussa (vai oliko ne jo marraskuussa...?) tappoivat nimittäin minun huolella vaalimani kukat. Siinähän kävi sillä tavalla, että vaikka vintille ei sisään vesi sadakaan, niin kova, päiviä kestänyt tuuli ja sankka lumisade kyllä löysivät vintin katosta rakosensa josta tulla sisään. Ja kuinkas muutenkaan kuin suoraan siihen kohtaan jossa minun pelargoniani olivat talvehtimassa! Kaikista vintin neliöistä ja miljoonista eri kohdista sitten juuri siihen kohtaan piti muodostua oikein reippaat nietokset kukkieni päälle! Oli se aika surkea näky! Uskomaton mäihä meikäläisen pelargonioilla. Ei voi kuin äimistellä.

Siippa teki vähän lumitöitä vintillä. Voi jee...

Ei auta, uutta siementä kehiin. Naarasleijona on nyt herätetty, kyllä kuulkaa ne pelargonit tulee vielä joku vuosi talvehtimaan menestyksekkäästi meikäläisen hoivissa. Se on varmaa. Pieni verenmaku tulee heti suuhun kun puristan huulia niin tiukasti yhteen päättäväisyyden merkiksi. Tämä on nyt periaatteellinen taisto. (Luontoa vastaan. Grrh. Miten musta tuntuu, että tää on niitä skaboja joita ei voi voittaa....?)

Hyppy kevääseen

Sintti lähdössä reissuun. Kone kohti Hongkongia lähti puolen yön jälkeen, joten syystäkin jännitettiin kuinka siinä vaiheessa jo tavattoman monta tuntia pidempään kuin normaalisti valvonut sintti rauhoittuu koneessa. Mutta rauhoittuihan se, meidän reipas matkamies. Selässä sintillä on AIVAN LOISTAVA reppu joka on varustettu valjailla. Nerokas reppu joka oli hintansa väärtti reissussa.

Sometaukoni on taas lusittu. Oli vähän sellainen olo tuossa talvella, että nyt en kyllä vaan jaksa kirjoittaa mihinkään mitään (myös facebook on ollut varsin hiljaisena). Huomaan aina suht säännöllisin väliajoin tarvitsevani näitä breikkejä... Kun hetken on hiljaa, niin johan taas huomaa kuinka paljon alkaakin asiaa kertyä kerrottavaksi ja merkintöjä kaipaavaksi!

Kudoin sintille villatakin hieman ennen reissua, siitä tuli aivan tajuttoman söpö, vaikka itse sanonkin. Sintti oli varsin coolin näköinen villatakissaan, pillifarkuissa, uusissa kevätkengissä ja pöllörepussaan.

Terveiset Hongkongista! Olimme koko perhe ja sintin kummitäti viettämässä pääsiäisen siellä. Mahtava paikka ja erityisesti ruoka oli se, mitä huomaan oikein haaveillen kaipailevani. Uhmis-sintin kanssa käytiin joka ilta ravintolassa syömässä, milloin Michelin-tähti paikassa, milloin Michelin oppaassa muuten rankatussa ja hyvin meni! Ipad mukana ja lapselle samoja ruokia kuin meille aikuisillekin, niin johan sujui! Myös lennot meni erittäin mallikkaasti ja sintti veteli kumpaankin suuntaan 6 tunnin unet putkeen. En voisi olla ylpeämpi meidän 2,5 vuotiaasta, hänen reippaudestaan ja joustavuudestaan reissussa.

Pingu! Pingu! Tämä oli hitti, joka piti oikein toisenkin kerran käydä katsomassa yhdessä kauppakeskuksessa.

 Pääsiäisloma vielä viimeisteltiin olemalla viikonloppu mökillä suurin piirtein heti, kun vaan koneesta ulos selvittiin. (No rehellisyyden nimissä, kyllä me pistettiin pyykkiä pesuun, purettiin matkalaukut ja otettiin päiväunet, ennen kuin alettiin pakkaamaan kamoja mökille...)