Meillä alkoi vintin tyhjennys hylätyistä romuista ja kävimme siivoamassa omankin häkkimme tässä taannoin. Siippa oli jo aikaisemmin pistänyt merkille, että ei-kenenkään-maalla muurin päälle oli nostettu yksinäinen keinuhevonen. Koska sitä ei kukaan ollut omakseen merkinnyt vieläkään, (omaisuuden laputus on ollut käynnissä liki vuoden ja siitä muistuteltiin kiihtyvään tahtiin sitä mukaan kuin suursiivous lähestyi) siippa noukki sen meille sintin käyttöön. Samalla siivousreissulla löydettiin myös käytävälle romujen alle hylätty pöytä. Haukansilmäisenä tutkailin pöytää vähän tarkemmin ja huomasin, että siihen on joku sutinut, varmaankin 70-luvulla, kerroksen ruskeaa maalia, mutta pohjasta näkee vielä alkuperäisen värin ja myös käsinkirjoitetun valmistusvuoden 1932. Yllättääkö jos sanon, että siirsimme aarteen turvaan omaan häkkiimme? Kaikenlaista muutakin pientä ja hyödyllistä ja söpöä löydettiin hylätyistä nyssäköistä (esim. salvat eteisen kaappiin, vanhoja pilttipurkkeja, joista parissa oli vielä etiketin tallessa ja sintille nalle!) Vielä täytyy käydä uudelleen nuuskimassa vintti, ennen kuin potentiaaliset aarteet päätyvät roskalavalle etupihalle. Erityisesti yksi merkitsemätön koppi kiinnostaa kovasti...
 |
| En meinannut hepalle mitään sen kummempaa ehostusta tehdä kuin putsailla tarrat pois... Jos vain olisivatkin vaikka kokonaisia tarroja niin olisivat ihan hauskoja jäänteitä vanhoista leikeistä, mutta tuollaiset puoliksi revityt tai vain liimapintansa hepan kylkeen jättäneet nyt eivät oikein ole mistään kotoisin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti