Tuparikakku

Tein taas tuparilahjaksi kakun. Se on kivaa ja lahjan saajat yleensä arvostavat pöydänantimia, joten mikäpä jottei!
Tällä kertaa haasteena oli tehdä gluteeniton ja maidoton kakku. Kakkupohja oli tietysti ihan helppo homma, korvasin vain jauhot perunajauholla. Mutta täytteiden kanssa pitikin sitten vähän pähkäillä. Lopulta päädyin vähän oikomaan ja ostin vanilja soijavanukasta ja suklaa soijavanukasta ja tuunasin niistä täytteet. Päälle kaulin valkoista sokerimassaa ja muotoilin marsipaanista pikku mökkipahan sekä reunaa kiertävän "synkän metsän" (mielikuvitusta saa kylläkin vähän käyttää, että näkee tuossa metsän, siitä ei tullut ihan sellainen kuin silmissäni näin...)

Ei musta kirurgia tulisi. Vähän käsi tärisi kun näpertelin noita ikkunaruutuja. Okeiokei, tuo pursotettava tahna oli vähän liian jähmeää... Seliseli...

Täytteistä tuli hyvän makuiset, mutta suhtaudun hieman epäillen hyytelöidyn viritelmän kestävyyteen tositilanteessa... Kakkupohja ei oikein jaksanut perunajauhoilla nousta kunnolla, joten sain vain pohja- ja kansilevyt ja näin ollen täytteet huljuvat siinä välissä omina liukkaina itsenään ilman kakkupohjan välitukea... :/. Hmm, jotenkin näen sieluni silmin sen tilanteen kun hyytelö lähtee karkaamaan kakkulapion alta sellaisella vauhdilla, että sitä ei pysäytä mikään... Uh. No tää on yhtä riskillä menoa tää elämä. Huhhuh. Ei auta. tehty mikä tehty. Kyllä on taas ihminen jännän äärellä.

Sokerimassakuorrutetta olisi voinut olla reippaasti enemmän. Nyt kaulin levyn niin ohueksi, että kakun jokainen muhkura piirtyy läpi. Tästä taas viisastuneena voinkin todeta, että kaksi pakettia sokerimassakuorrutetta per tavallisen kokoinen kakku taitaa olla varmin sääntö pelata.

Mutta ne täytteet:
Appelsiinitäyte: 2 appelsiinia sauvasekoittimella murskattuna, kolme pikkupurkkia vanilja soijavanukasta, 2,5 cl Cointreauta, loraus sokeria ja vaniljasokeria, pieni loraus appelsiinimehua, 7 liivatetta (nestettä kun tuli aika rutkasti).
Suklaatäyte: 4 pikkupurkillista soijavanukasta, 2,5 cl cointreauta, liraus sokeria ja appelsiinimehua, 5 liivatetta.
Lorauttele täytteet vuoronperään vuokaan ja hyydyttele settiä kakkuvuoan rinkulan sisälle koottuna yön yli ja koristele seuraavana päivänä kieli keskellä suuta.
Kakun kostutus appelsiinimehulla.

Ai niin, ja pari mielestäni näppärää vinkkiä: meillä ei ainakaan Cointreauta tai Amarettoa mene muualle kuin leivonnaisiin, joten ostan yleensä Alkosta niitä kassan vieressä myytäviä pikkupulloja maustekaappiin. Yksi 5 cl pullo riittää mainiosti kerta-annoksena leivontaan ja vaikkapa tiramisun kostuttamiseen.

Olen myös huomannut, että marsipaanimassan tai sokerimassan kauliminen on huomattavan paljon tumpeloystävällisempää puuhaa kun levitän elmukelmua pöydälle, pistän kaulittavan klöntin muovin päälle ja peittelen klöntin toisella elmukelmusuikaleella. Eipä tartu kiinni pöytään tai kaulimeen! Helpottaa myös suunnattomasti kaulitun ja helposti repeilevän kuorrutteen asemointia kakun päälle. Otan vain alemman muovin pois, asettelen massan kakun päälle ja kerin "suojamuovin" pois. Kas noin, eikä tule mitään kakkuklönttivahinkoja kuorrutukseen (kuten muuten jotenkin AINA saisin söhellettyä...)

Vinksin vonksin. Ei tämä nyt kaikkein komein kakkuni ole, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, mutta tää on symppis ja toivon mukaan myös hyvän makuinen, joten ei ole niin nuukaa!

Cousteaupipo

Pirun makea. Ja kiva lanka. Itse tein, nivelet kirvellen. Mitä sitä sitten kutoisi? Nyt olisi vähän lankaakin jäljellä, hyvin vähän kylläkin, sukkalankaa vajaa kaksi kerää ja pipolankaa samanverran. Tumput? Patalappuja? Kauluri (yäääääh. No eiii. Pelkkä ajatuskin kutittaa.)
Pipon ohje löytyi Novitan sivuilta. Näppärältä Irmeliltä tähän menee vain yksi ilta, meikäläiseltä meni kolme.

Kimurantti ongelma

Iiiks. Olemme kirjahamstereita, pahanlaatuisia sellaisia ja nyt alkaa ihan tosissaan loppua tila kirjahyllystä. Siinä vaiheessa kun kirjat alkavat kurkotella kohti kattoa kirjahyllyn päällä kahdessa rivissä, kokisin, että ei ole lainkaan liioiteltua tuumata, että tarttis tehrä jotain. Vaan mitä? Mihin me noita tungetaan? Muutama laatikollinen on jo pakon sanelemana vaatekaappien päällä. Ei sinnekään enää mahdu. Ja pois emme kirjoja heitä. Eiei. Mikä siis neuvoksi? Onko jollain jotain mainioita ässiä hihassa, miten loihtia lisätilaa kirjoille? Pikku kaksiomme alkaa olla aika... kirjaisa... sanoisinko...

Kirja poikinensa. Ja nuo ne poikiikin kuin kanit konsanaan.

Vielä yksi rivi...

Aktivoin sisäisen marttani ja ryhdyin maanisesti kutomaan. Mikä juttu tää on, että muutaman vuoden välein tulee tällaisia kudontakohtauksia? Kaivoin juuri esiin edellisen kohtauksen tuloksen muutaman vuoden takaa. Se on pötkö. Täysin hyödytön pötkö. En keksinyt sille kutoessakaan mitään käyttöä, kaulahuiviksi se on liian lyhyt. Mitään tuubiviritelmää en koskaan jaksanut siitä askarrella. Ja, no, sillä ei ole ollut yksinkertaisesti yhtään mitään virkaa.Nyt tuumasin, että nykerrän siitä "muutaman kivan napin kanssa" pötkötyynyn (herraparatkoonsenkunnäkis).
Mutta tämä uusi kudontamania. Tämä on taas jotenkin hämmentävää. Äidilläni on lähtenyt homma aivan lapasesta nyt muutaman kuukauden sisällä. Ensin se neuloi mummolle villatakin ja nyt se neuloo itsellensä mekkoa!! Itse olen kohtauksessani vasta villasukka-asteella (tuli muuten vähän törkiän hienot!)

Omin käsin! Kantalapussa tuli jossain kavennuksessa yksi silmukkavirhe, mutta hei, käsityön leima, käsityön leima. Paljon boheemimmatkin näin...

Kudottuja juttuja ilmestyy meille varkain. H&M Homen lastenhuonemalliston karhutyyny on kovassa halikäytössä.

Samalla kun katsellaan ukkokullan kanssa Girlsiä, kudon hänelle Cousteau-henkistä pipoa! Itse kutomani villasukat jalassa! Huutomerkki, huutomerkki! No toki tiedän, että jokainen itseään kunnioittava ihminen osaa villasukan kantapään kutomisen silmät sidottuinakin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla ei kyllä ollut niin minkään sortin muistikuvia siitä kantalapun tekemisestä vielä viikko sitten. Ei tullut lihasmuistista. Ei.
Mutta hei, tää kutominen on MAHTAVAA. Sen lisäksi, että cousteaupipo on valmis jo huomenna illalla (nnnn... no ehkä sentään liikaa lupailtu, mutta ihan tuota pikaa kuitenkin) niin jää aika moni iltapala syömättä kun on käsissä kutimet! En ehdi syödä, hahaaa! Uusin aseeni painonhallinnassa. Odotan tuloksia samaa tahtia kuin cousteaupipo edistyy (huomatkaa vähenevä realismi kasvavan kudontaegon kanssa).

Karhutyynyn halija ja äijämäinen kannikoiden vilautus. Kuva on vähän epätarkka, mutta oli pakko laittaa... Tähän jotenkin tiivistyy tuollaisen kaksivuotiaan meno... Housut roikkuu itse asennettuina väärin päin jalassa ja potallakäyntikin unohtuu aina välillä kun on niin kovat leikit.

Vielä yksi kierros ja sitten nukkumaan!

Kesäkoti ja tehtävälistat

Olemme olleet perjantaista asti aika poissa pelistä koko perhe. Sintti toi tarhasta oksennustaudin ja eipä siitä sitten sen enempää, loput voikin sitten kukin kuvitella mielessään oman kokemuspohjan kautta... Tänään kuitenkin käytiin aamupäivällä kääntymässä mökillä. Oli pakko saada vähän happea, eilinen happihyppely (tuskaisa pieni kävelylenkki Arabiaan ja ruokakauppaan) päättyi siihen, että siippa meni kuudelta illalla nukkumaan... Tänään ollaan jo kyllä huomattavan paljon pirteämmässä hapessa, joten visiitti mökille meni oikein mainiosti! Sieltä se kevät taas tulee, kyllä kyllä! Ja sieltähän se innostus taas miettiä, että mitäs kaikkea siistiä tulevana sesonkina taas mökille keksittäisikään...
Kyllä taas kaihomielin mittailin talviteloilla olevaa minitupaamme. Vielä kun metro suhahti ohi, tuli hirveä ikävä mökille (vaikka siinä mökin pihalla pakkasessa näkötinkin). Höh :)

Joulun alla ponnekkaasti luomastani TO DO-listasta on muuten selätetty osa. Jippii! Saimme kuin saimmekin eteisen kaappiin viimeinkin lisää hyllyjä ja kenkäkaappi imaisi kiitettävän osan eteisen naurettavan pienellä kenkätelineellä ja makuuhuoneen kaapeissa killuneista kengistä! Hurrraa! Tästä operaatiosta riemastuneena ja kaappini laatikoiden jo suorastaan ammottaessaan tyhjyyttä kenkäselätyksen jälkeen sain myös loppuosan kaappia siivottua ja vaihdettua muutamien hyllyjen tilalle henkaritilaa! Ja jälleen suuri omalle olalle taputus! Myös eteisessä on tapahtunut pieni ihme. Se on kuin onkin uudelleen tapiseerattu! Tästä täytyy kyllä taputtaa olalle siippaa sillä hän sen käytännössä kokonaan hoiti lopulta. Minä aloitin projektin, mutta tikkaiden ollessa mökillä kävi varsin nopeasti selväksi, että tällä pituudella ei ole paljon asiaa kurkottelemaan vuotaa katonrajaan. Ensin mietin, että miten ihmeessä onnistuin sinttiä odottaessani kiikkumaan katonrajassa ja maalaamaan sintin nurkkausta, kunnes hoksasin, että aivan MAALAAMASSA. Kyllähän nyt sen pystyy vähän pätkempikin, sen kun lisää kepinpätkiä sudin varteen...
Mutta, kuten epäilin: ikkunat ovat kuin ovatkin edelleen pesemättä. Yksi osa eteistäkin on vielä korjausmaalaamatta, enkä edelleenkään ole saanut hankittua pariin kaappiin uusia kahvoja. Enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi uusia pehmusteita olohuoneen nojatuoleihin. Hommaa siis riittää (oho & kuinkas tässä nyt näin kävi...) ja aivan, tässä täytyy alkaa myös laatia omaa listaa mökillä tehtäviä hommia varten. Olen fiksaantunut listoihin, näin se on nähtävä, hih!

Pakettitalkoot

Meillä on erinäinen määrä joulukoristeita ja paketointivälineistöä hävinnyt mystisesti johonkin selvästikin pohjattomaan kaappiin. En millään viitsinyt ostaa koko repertuaaria uusiksi, koska tiedän, että ne pullahtavat jostain kivenkolosta esiin aivan välittömästi pyhien jälkeen... Joten tänä vuonna mennään supersimppeleillä paketeilla. Ei sen puoleen, minusta ne ovat kauniit. Ja ei sen puoleen, että nämä nyt simppeliydessään mitenkään itseasiassa eroaisivat edellisvuoden paketeista... Eh.

Ovi, upea ovi.

Tulipa tuhruinen kuva, pahoitteluni. Tämä on Kukoistava kotipuutarha- kirjasta bongattu. Sivunumerosta en taida paha kyllä saada selvää tästä suhrusta ja kirja on tietenkin mökillä...

Kas tuossahan se on. Tuollaisen oven haluan mökille kun kunnostamme kuistin (kun ja sitten kun...) ja vaihdamme ulko-oven. Ensin ajattelin, että haluaisin mustaksi petsatun oven, mutta taidan alkaa kallistua tuohon kolmiväriseen kaunottareen. Voiko olla kauniinpaa? Aaah, vastahan tässä on talvisesonki startannut, kun minulla alkaa jo ensi kevään suunnittelu... Olen myös alkanut suunnitella uusia istutusryhmiä yläpihalle ja alapihan kunnostusta (ikuisuusprojekti, joka ottaa tulevana keväänä taas askeleen eteenpäin kun kaksi vuotta peiteltynä ollut kasvimaa pääsee vihdoin tositoimiin ja rikkakasvien tukahduttamispressu siirretään seuraavaan kohtaan...) NOH. Nyt riittää. Kaiken tämän mökkitohinoinnin sijaan voisin yrittää saada kukistettua tuon kotia koskevan TO DO-listan ennen joulua niin kuin olen uhitellut itselleni.
Listani on kamala:

• Hyllyjen asennus eteisen "ikuisesti vaiheessa"-kaappiin
• Vaatekaappien siivous ja uudet kahvat oviin (yksi kolmasosa valmis, sintin kaappi on raivattu, hyvä minä, enää karmeimmat, eli minun ja siipan kaapit jäljellä)
• eteisen maalaus ja tapetointi (maalaus on melko hyvässä vaiheessa, siitä on tehty puolet, myös tapetointi näyttää lupaavalta, olen jo ostanut uudet tapetit, jotka ovat nyt tällä kertaa suoraan seinään liisteröitävää sorttia. Tapetointipöydän ja liisteri-imeytysten kanssa hyrrääminen ei nyt oikein iske...)
• Ja hirvein urakka jonka olen itselleni sälyttänyt kerta-kaikkiaan-nyt-se-on-vaan-tehtävä-hitto työnä: ikkunoiden pesu. Suhtaudun tähän kaikkein skeptisimmin. Olen varma, että saan eteisen tapetoitua ja maalattua loppuun varmemmin kuin ikkunat pestyä...
• Kiireetön joulu (HAHHHAHAHAHAHHAHAHA)