4 euron kuusi

Eilen korkattiin joululahjojen osto oikein ponnekkaasti. Likipitäen kaikki lasten lahjat (no tietysti, nehän on ne helpoimmat) saatiin ostettua ja kotimatkalla vielä Hakaniemen torilta saatiin pieni kuusikin matkaan. Hintaa oli kokonaiset 4 euroa! Ja se on juuri sopivan kokoinen meille. Ei tänne lattiakuusta oikein saa ängettyä...

Perinteiset joulusimpukat, niin kuin siipan kanssa vitsailtiin. Kun ei kerta sopivaa kuusenjalkaa löytynyt, niin lasimalja joka on täytetty kivillä ja simpukoilla, ajaa asiansa loistavasti.

Köpiksestä jokunen vuosi sitten ostetut keijukaiset ovat kerta kaikkisen suloiset. (Ja muistan hyvin, että en raaskinut niitä ostaa kuin kaksi, sen verran suolaisen hintaisia paperikoristeita olivat...)

Sintin päiväunien jälkeen lähdimme Espooseen kummitytön ja hänen veljensä yhteissynttäreille. Siellä sitä oli kova meno päällä kun juhlittiin kolmevuotiasta ja yksivuotiasta asianmukaisin menoin isolla joukolla. Oli kyllä kiva iltapäivä!
Illalla siippa keitti glögiä. Tällä kertaa mausteina oli kanelitankoja, tuoretta inkivääriä, neilikkaa ja fariinisokeria. Niitä hän keitteli noin desissä - kahdessa desissä vettä ja sopivan hautumisen jälkeen lisäsi maustenesteeseen pullollisen punaviiniä. Ihan glögin makuista siitä tuli, mutta ehkä muistelot viime vuotisista, omaan luumumehuun tehdyistä glögeistä oli niin vahvat, että oltiin hivenen pettyneitä. Tosin toinen lasillinen olikin jo sitten erittäin hyvää...

Tämän kertaiset glögimausteet. Kiehuttelua rauhaksiin ja sitten pullollinen halpaa punkkua sekaan. Siippa oli Alkossa oikein erikseen pyytänyt "glögipohjapunkkua" ja hänelle oli suositeltu Italialaista Il Papavero punkkua (6 euroa pullo). Toimi justiinsa tehtävässään.

Jouluhaaste

Kummitätini Rikkaruohoelämää-blogista heitti jouluhaasteella. Olen hirveän huono vastailemaan tällaisiin haasteisiin, mutta tämä tuntui sopivan kokoiselta haasteelta jopa minun selätettäväksi :D
Haasteeseen kuuluu vastata seuraaviin asioihin: 

1. Lempijoulukukkani:
Pidän hirmuisesti tulppaaneista ja kyllähän niitä voisi jouluksikin jo ostaa (tajusin jotenkin vasta nyt), mutta kyllä hyasintit ja havut kuitenkin ovat aika ihania joulun aikaan...

2. Joululaulu joka virittää tunnelmaan:
En voi vastustaa Tulkoon joulu kappaletta. Se on huikean kaunis. (Ja muistan joskus ylä-asteella laulaneeni sen joulujuhlissa bändin kanssa, jonka kanssa olimme käyneet biisin kertaalleen läpi. Se oli järkyttävää, biisi meni aivan reisille ja meinasin kirjaimellisesti heittää mikin kädestäni kesken kappaleen... Ainostaan laulua harrastavan kuvismaikan napakka pään pyöritys esti viskauksen ja kieuin silmät häpeästä kirvellen biisin loppuun. Se oli kammottavaa.)

3. Tätä jouluvalmistelua en koskaan jätä tekemättä:
Minulla on oikeastaan kaksi juttua jotka teen aina. Joululahjat täytyy tietenkin aina pakata jotenkin nätisti. Tämä on aika itsestään selvyys. Viime vuonna ne näyttivät tältä. Tänä vuonna varmaan tyylillisesti aika samoilla linjoilla mennään, sillä olen tykästynyt näihin pakkauspapereihin...
Toinen tapa on se, että käyn läpi vaatekaappimme ja vien siistejä mutta käytöstä meillä tipahtaneita vaatteita Pelastusarmeijan pataan. Samalla kun vien ne hyvistä (mitään lumppua tai silkkaa roskaa en keräykseen kiikuta) ja puhtaista (toinen ehdoton edellytys) vaatteista kootut nyssäkkäni padan alle, tiputan myös pataan setelin.

4. Jouluntuoksu
Siippa keitteli viime vuonna itse glögiä moneen otteeseen. Tänä jouluna ei olla vielä kertaakaan keitetty. Itse asiassa siippa meinasi tänään keitellä, mutta oli bulkkipunkut vähissä eikä tänä vuonna ollut omaa luumumehuakaan jota viime vuonna käytimme, eikä raaskittu Ripassoa uhrata glögipohjaksi, joten jäi vasta fiilistelyn asteelle se keittäminen... Glögin mausteiden keittämisestä tulee ihan tajuttoman hyvä tuoksu kotiin.
Paras joulutuoksu on kuitenkin parin vuoden takaa. Sintin eka joulu ja vauvan tuoksu :)

Lähetän haasteen eteenpäin Rikuliinalle Tuuliviirin tunnustukset-blogiin ja Jarille Pieni puutarha-blogiin... 

Tavaroiden tarinat

Mökissä huomaa sen kuinka tykästymme johonkin asiaan ja sitten se käytetään puhki. Vaikkapa tuvan kerniliina, nuo pioonit vihreällä pohjalla ovat herättäneet meidät joka aamu siitä lähtien kun mökki ostettiin. Voin jopa tunnustaa, että pöydän kansilevy on vieläkin maalaamatta koska pioonikerni on ollut siinä a-i-n-a päällä. Toinen hyvä ikuisuustuote on pöydällä olevat tuikkukupit. Olen saanut ne muistaakseni Elloksen tilauksen kyytiläisenä hyvinkin 15 vuotta sitten ja muistan silloin ajatelleeni (vähän häpeissäni omista pöhköistä ajatuksistani), että nämä sopivat loistavasti sille joskus tulevaisuudessa omistamalleni kesämökille... Ja niinpä ne ovat olleet säilössä siitä asti, enpä muista, että olisin varsinaisesti kenellekään mainostanut, että mokomat kupposet ovat sen takia roikkuneet matkassani kaikki nämä vuodet, mutta nytpä senkin voi ääneen sanoa.
Mökin sohva on minun lukioaikana ostamani ja siitä saakka kanssani kulkenut. Mökin vedenkeitin on siipan ensimmäiseen kotiinsa lahjaksi saama, sekin on jo kertaalleen ollut pakattuna vintille, siihen samaan laatikkoon kuin tuikkukupposet (toim.huom!) ilman mitään realistista käsitystä siitä milloin ne sinne mielikuvitusmökkiin oikein päätyisivät... Takkaa vasten kuivumassa olevat vaelluskengät ovat yli 15 vuotta vanhat ja alkavat kyllä olla aika loppu, mutta sitkeästi minä niitä vieläkin käytän...

Ei tavarat ole niin yhdentekeviä, kyllä niihin liittyy aika paljon erilaisia muistoja ja erilaisia toteutuneita unelmiakin... Kunhan eivät vaan ihmisten paikkaa ala viedä, niin kai niihin jonkin verran voi kiintyäkin...?

Pakkastesti

Eilen lähdettiin auringonlaskun aikaan kotoa mökille testaamaan yöpymistä pakkasella ja fiilistelemään itsenäisyyspäivää lumen ympäröimänä. Huh hei! Kyllä meitä vähän illalla jännitti, että ollaanko ihan kalikoina aamulla, mutta kas vain, tuvassa oli +17 kun herättiin! Sanoisin, että se on aika hyvin, ottaen huomioon, että mökin eristykset ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Tuo meidän "uusi osa" eli lisäsiipi eristettiin seinistä rakennusvaiheessa ja se on kyllä selkeästi parantanut tilannetta, mutta ei siinä uudessa osassakaan lattialautojen alla ole kuin tervapaperi meidän ja maan välissä.

Olihan se nyt idyllistä, täytyy sanoa, hiljaisuuden rikkoi vain silloin tällöin ohi suhahtava metro (joka tuo vaan turvallisuuden tunnetta itse asiassa) ja lumi valaisi ulkona kivasti (ja Ruukin tornin valot, se on aikamoinen valosaaste kyllä. Ei se minua häiritse, siellähän loimottelee, mutta käy sääliksi tornin vieressä olevan kerrostalon asukkaita. Joku mökkinaapuri tiesi kertoa, että ihmisillä kerrostalossa on aina verhot kiinni sillä puolella seinää joka on tuota valotornia vastapäätä...)

Ja tuo uusi kameranrunko. Voi vitsi. Se on hyvä. Otin nämä kaikki kuvat pimeällä pihalla ilman salamaa...

Joulumieltä etsimässä

Tämä kolahti ja aika kovaa. Viime aikoina on niin paljon puhuttu erilaisten ihmisten ahdingosta ja kinasteltu syrjäytymisestä ihan televisiota myöten, että kirkon joulupuukampanja tuntuu aivan ihanan virkistävältä täsmähoidolta koko ankeuteen.
Haastan teidät kaikki jotka jutustelujani jaksatte lueskella, mukaan kamppikseen jossa toteutetaan vähävaraisten perheiden lapsien joululahjatoiveita.
Lisätietoa kampanjasta löytyy esimerkiksi Kirkko ja kaupunki-lehden nettisivuilta.

Perusidea hankkeessa on se, että seurakunnat ovat keränneet oman alueensa vähävaraisten perheiden lasten joululahjatoiveita, joita jokainen meistä voi käydä oman lompakon paksuuden rajoissa toteuttamassa. Meidän seurakunnassa lahjatoiveiden hintamaksimi on 30 euroa. Ja pelkästään siinä meidän alueen joulupuussa roikkuu 80 lapsen toive...

Sunnuntaina menemme siis tien toiselle puolelle kirkolle ja käymme poimimassa joulukuusesta lahjatoiveen, käymme kaupassa ostoksilla, paketoimme lelun kauniisti ja toimitamme paketin kirkolle.

Joulumieltä ystävät, joulumieltä.

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 

Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.

Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.