Ei tullut kalsareita

Palasimme kotiin Lontoosta. Olipa kiva reissu! Käveltiin mahdottomasti, shoppailtiin maltillisesti (mutta ei tullut Union Jack-kalsareita), syötiin koko viikko liikaa ja kukkaronpohjaan katsomatta (nyt syödään loppuviikko hernekeittoa), käytiin Madame Tussaudsilla (voi elämä mikä jättipettymys!), British Museumissa (on se hieno), Tate Modernissa (pari tuntia kierreltiin näyttelyissä ja päädyttiin kaveriperheen kanssa illalliselle ylimmän kerroksen ravintolaan, jossa oltiinkin sitten lasten kanssa liki 3 tuntia. Olin älyttömän ylpeä pikkuisten illallistamiskyvyistä. Ja ravintola itsessään oli suosittelemisen arvoinen paikka. Kohtuuhintaista hyvää ruokaa, leppoisa meininki, paljon ihmisiä, mahtavat maisemat ja hyvä palvelu). Myös Royal Academy of Artsin Summer Exhibition oli kiinnostava ja kerrassaan hyvä. Sen sijaan ICA joutui hieman syyttömänä kärsimään siitä, että aloimme siinä vaiheessa päivää kun sinne asti päästiin, olla jo aivan poikki kaikesta kävelemisestä ja kulttuurista...
Ihan vaan "jokunen" museo ja galleria jäi seuraavalle reissulle, mutta tiedossa oli, että viikossa ei määräänsä enempää kohteita ehdi järkevyyden rajoissa kiertää... Sitä paitsi, pitihän Lontoossa nyt hyvänen aika vähän uhrata aikaa myös shoppailuun...
Notta siitäpä tuli mieleeni, että löydettiin Notting Hillissä pyöriessämme kerrassaan mainio sisustustarra sintin nurkkaukseen. Tosin sen verran meillä alkaa molemmilla olla asunnonvaihto aatoksia mielessä, että emme ole oikein varmoja haluammeko laittaa tuota tarraa seinään täällä... Olisiko sen paikka vasta mahdollisessa uudessa kodissa? Maltan kyllä odottaa. Uusi koti ei ole ajankohtainen kuitenkaan vielä ainakaan vuoteen. Pärjätään vielä ihan hyvin tässä kaksiossa, mutta onhan tämä aina välillä aika napakkaa touhua. Nytkin on pesukone jauhanut koko päivän ja koko koti on kuin pommin jäljiltä. Matkalaukkupommin. hahh. No niin tai näin, sijoitinpa sen tarran nyt mihin vaan, täytyy se saada nyt jotenkin siististi ei-rullattuna varastoitua, ei oikein kestä rullausta tarrapinta.

Ryprypryppyinen tarra! Reissussa rähjääntyy. Mutta aivan älyttömän hauska rähjäinen tarra. Vähän tuommoinen pelottava mutta symppis monsteri. Eiköhän noita samoja seinätarroja saa jostain nettikaupasta, mutta kun kohdalle osui, niin kotiin tietysti kannettiin.

Nyt ollaan vaan koko pesue nuhaisina ja aivan kuitteina kun herättiin tänä aamuna jo vähän neljän jälkeen. Nenäliinatollot ovat vallanneet sen osan asuntoa jossa ei ole pyykkejä kuivumassa. Huaah. Ehkä voitais paeta huomenna mökille katsomaan mitä tuhoja helleviikko on tehnyt meidän pihalle...