Pieni, mutta suuritöinen vauvanurkka

Tarina siitä kuinka yksi asia johtaa toiseen. Ja kolmanteen.
Kaksiomme makuuhuoneessa on hassu pieni alkovi. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ilmeisesti ollut olla tyhjänpanttina, sillä ainakin silloin kun ostimme asunnon, olivat komerot (vuodelta miekka ja kilpi) asemoitu niin oudosti, ettei alkovista ollut mitään iloa. No me laitoimme uudet vaatekaapit siten, että pienestä alkovista tuli oikein kelvollinen työnurkkaus. Mies pukersi sinne asetetun työpöydän ääressä gradunsa, mutta minä en oikein koskaan oppinut käyttämään tuota työtilaa ja omat työni olivat silloin ja ovat edelleen levällään joko keittiössä (aamuaurinko) tai olohuoneessa (iltapäiväaurinko).
Jossain vaiheessa työnurkkaus alkoi kuitenkin muistuttaa lähinnä romuläjää, eikä vähiten sen takia, että hankimme alkovia ja makuuhuoneen oviaukkoa varten liukuovet, jotka sitten hyvinkin vuoden verran nojailivat työpöytään asennusta odottaen.

Puhtia alkovin surkeaan tilaan tuli siinä vaiheessa kun vauva ilmoitti tulostansa. Alkovistahan tulisi mitä suurenmoisin vauvanurkka! Ja vielä kun saataisiin liukuovet asennettua, niin ne tarjoaisivat suojaa sekä vauvalle että meille (alkovin eteen vedettynä) ja yksityisyyttä olohuoneessa majaileville yövieraille (makuuhuoneen oviaukon eteen vedettynä).  Mikä erinomainen suunnitelma, ei muuta kuin toimeen.

Ensimmäisenä hankimme uuden työpöydän. Pieni ja siro vetolaatikolla varustettu pöytä löytyi Helanderin huutokaupasta sopuisaan hintaan. Pöytä sopii kuin nakutettu uudelle paikalleen olohuoneeseen. Tämä oli muutoksen helpoin osuus.
Seuraavaksi piti raivata vaatekaappien yhteydessä oleva pieni kirjahylly, jotta se voitaisiin muuttaa vauvan vaatekaapiksi. Tämäkin oli noin periaatteellisella tasolla ihan nakki homma. MUTTA tosiasiassa raivaus vaati sen, että taloutemme kaikki komerot, vintti ja kellari myllättiin uuteen uskoon jotta työnurkan tavarat saatiin pois vauvan tieltä.
Ison työn tein vatsa pystyssä olohuoneen kirjahyllyn kanssa, joka oli jo entuudestaan aivan täynnä, mutta tarve oli saada vielä parisataa kirjaa sinne upotettua. Mission impossible. Sain täydellisen uudelleenjärjestelyn jälkeen siirrettyä 100 kirjaa makuuhuoneesta olohuoneeseen. Tähän päästiin sillä, että siirsin 60 keittokirjaa keittiönkaappeihin (niinpä, ja kyllä, kyllä sielläkin piti siis uudelleen kaikki järjestellä) ja lyllersin Martelalle hakemaan lisää hyllylevyjä (joka oli myös kyllä yhden sortin episodi. Mies oli juuri mällännyt pyörällä, oli käsi kantositeessä ja kroppa täynnä ruhjeita ja minä kävelin kuin ankka valtavan vatsani kanssa. Puuttui vain mammalta musta silmä niin meidät olisi varmaan kiikutettu suoraan viranomaisten haltuun). Lopulta, kolmen eri hyllyjenhaku reissun ja noin tuhannen työtunnin jälkeen kirjahylly oli valmis ja ylijäämäkirjat oli tungettu laatikoihin vaatekaapin päälle.

Hieno musta pinnasänky löytyi netistä jostain vauvamaailmasta. Näin myös äskettäin Helsingin keskustan Stockmannilla näitä myynnissä, mutta en tiedä löytyykö sieltä sänkyä mustana vai vain valkoisena.

No voe veikkoset, eihän tässä pikku muutostyössä oltu siis päästy alkua pidemmälle kun koko kämppä oli jo ympäri myllätty. Ja tuleva äiti saanut lukuisia älähdyksiä osakseen siitä kuinka olisi pitänyt "nukkua nyt, kun myöhemmin et enää saa" tai "ottaa rauhallisesti ja levätä, kun myöhemmin et enää saa"...

Nurkkauksen tyhjentämisen jälkeen alkoivat rakennustyöt. Jotta liukuovet saatiin asennettua, piti seinää koteloida riittävän leveäksi kiskoja varten, vetää koteloinnin päälle gyprocia, gyprocin päälle tasoitustapettia, tapetin päälle alusmaali ja alusmaalin päälle harmaa pintamaali. Nooooin. Ja taas siis puskettiin töitä. Aloitin äitiyslomani kiikkumalla katonrajassa sutimassa maaleja (ja nautin joka hetkestä).
Nyt pienen miehen nurkkaus alkaa viimeinkin olla siinä kunnossa, että sitä kehtaa ihmisille näyttää. Takaseinälle tein vielä styroksista ja mustista kankaista "fyllejä". Vanhassa talossamme kyseinen seinä on näin talvisaikaan hyisen kylmä. Halusin styrokseilla vähän eristää pahinta hyhmää ja tuohan tuo nurkkaan myös oman esteettisenkin lämpönsä.
Styroksin hankkiminen olikin oma hommansa. Rautakaupat myyvät tavaraa vain paaleittain, ellei sitten satu käymään tuuri ja joku ole vetäissyt trukilla paaliin reikää, silloin saa myös yksittäiskappaleita. No en vatsani kanssa lähtenyt odottelemaan lastauslaitureille moista onnenkantamoista, joten laitoin Facebookiin kavereille kysymystä ylimääräisistä styroksilevyistä. En ollut kovinkaan toiveikas, mutta kas, niin vain löytyi ystävien kellarikomerosta juuri sopiva määrä levyjä! Tässäpä muuten rautakaupoille kuuma vinkki, styroksia voi ihmiset tarvita myös pienempiä määriä kuin omakotitalon eristyksen verran...

Ikean klaffituolit saivat mustan pinnan raskauden loppuviikoilla. Olen niiden alkuperäistä kirsikan sävyä aina inhonnut, mutta otti muutaman vuoden ja yhden raskauden verran, että sain asialle tehtyä jotain... Näinkin kauan kesti varmasti myös siksi, että nuo ovat aina olleet varatuoleja ja jossain nurkassa jemmassa.

Pikkumiehen Italiasta ostettu duffeli ja hassu pieni ukon mallinen naulakko. Sillä on myös akan mallinen kaveri vieressä.

Liukuovet sujahtavat siististi piiloon vaatekaapin viereen. Tuossa muuten huomaa hyvin, että toinen kaapinovi on tuore ja toinen ollut paikoillaan jo nelisen vuotta... Kyllä vain aurinko ja aika tekevät tehtävänsä pinnoille...