Kipakka pakkanen ja etäisesti kevättä enteilevä auringonpaiste innosti meidät visiitille mökillä. Lumimassat ovat kyllä valtavat! Puutarhalla ei talvisin aurata kulkuväyliä, joten kaikki talven aikana sataneet lumet ovat nostaneet kävelypolut metriä korkeammalle kuin kesällä. Portit ja aidat näyttivät hupaisilta lumen alta pilkottaessaan ja vielä hauskemmalta näyttivät ne muutamat portit ja pihatiet jotka oli lumen alta kaivettu esiin. Ne kun tosiaan olivat metrin alempana kuin tie!
 |
| Auringon valo ottaa jo tilansa kuistilla, kevät hiipii. |
|
 |
| Talvella kaikki on niin riisuttua. Sintin koppa näyttää kovin orvolta sohvalla jonka tekstiilit ovat talvisäilössä kotona. |
|
|
 |
| Kaakaota pahvimukeista ja villatumput takamuksen alla. Helmikuussa mökillä kukkii vain kerniliina. |
 |
| Tuossa mökin nurkalla menee kesällä pihapolku. |
Kesällä pikkuparatiisiamme odottaa taas uudet kunnostustyöt. Tänä kesänä pitäisi tupanen maalata, sillä viime kesänä rakensimme häälahjarahoilla pienen sivusiiven, jossa on sekä erillinen huussi että meille pieni nukkumanurkkaus. Lisäsiipi on ulkopuolelta maalaamatta, eikä meillä ole haisuakaan siitä millä maalilla -saatikka sävyllä- vanha osa mökkiä on maalattu, joten uusiksi menee koko tuvan maalipinta. Minua tosin on muutenkin koko ajan kiusannut nuo väriyhdistelmät. Miksi ikkunoiden puitelaudat ovat vauvan ripulin väriset? Ja mökin punainenkin on ihan väärää punaista... Olen siis tyytyväinen, että nyt asia täytyy korjata. Toinen iso työ odottaa lisäsiiven sisällä, lautalattia täytyy hioa ja lakata ja sen jälkeen rakentaa sinne meille sänky. Siinä onkin ihan tarpeeksi puuhaa tälle vauvaperheelle... Hiljalleen rakentelemme mökkiä mieleiseksi. Vaikka hinku nopeaan täydellisyyden tavoitteluun onkin vahvaa, realismi ja eritoten lompakko ovat hyviä hillitsijöitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti