maanantai 4. marraskuuta 2013

Elämää muuton jälkeen

Huhhei. Muuttolaatikkoja purkaessa. Ja purkaessa. Ja purkaessa. Ne ei lopu koskaan. Oli opiskeluvuosi jolloin vappu ei loppunut koskaan. On muutto jossa erilaiset nyssäkät, kinastelut remontin yksityiskohtien ratkomisesta, remontin tekeminen jnejne. ei vaan lopu. Koskaan.

Kaaosta sietäessä. Onneksi sintti alkoi taas leikkiä leluillaan. Ehkä mekin saadaan nyt vähän purkaa laatikoita ilman, että on lelujuna otsassa pystyssa kellään...

Noooooh. Tietysti tässä voisi nyt ottaa sellaisen voittaja-asenteen kyllä käyttöön aivan välittömästi sillä me kuitenkin tehtiin kuukaudessa täysi remontti ja vielä muutettiin. Ei se nyt ihan paska suoritus ole. Osallisena tuohon puristukseen olikin sitten kylällisen verran ihmisiä, joten varsinaisesti pelkkiä omia olkapäitä ei passaa hakata :)

Keittiö on eniten kesken. Jälkitoimituksena tulee vielä tavaraa, listat puuttuu, välitilan laatat puuttuu jne. Lisäksi pistän kyllä vielä tänä iltana keittiötoimittajalle reklamaatiota sokkeleista. Ne ovat kertakaikkisen kehnoa laatua. Nyt jo sen näköiset kuin niillä olisi hoidettu vasaran virkaa keittiön kokoamisessa. Grrrrr. En tykkää.
Meidän makuuhuoneeseen tulee toiseen päätyyn pätkä kirjahyllyä, nojatuoli, pieni pöytä ja jalkarahi. Kirjahyllyn viereen nousee vaatekaappia. Paino muodolla nousee. Pitää näet vähän fiksaa. Kuten kuvan ylälaidasta huomaa, niin tuolla katonrajassa menee tuollainen palkki, jonka seurauksena vaatekaapista täytyy vähän ylätakareunasta nyrhiä palaa pois jotta se saadaan fittaamaan tuon seinän kanssa. Piheinä kun ostettiin halvimmat valmiskaapit, ja nehän nyt ei tietenkään ole oikean kokoiset. Mutta halavalla saatiin! Ha!
Mun pojat "lemontoi" (eli kokoavat toista vaatekaappia toiselle seinälle)
Tarkkaa työtä. Pieni, oikea, ruuvinväännin on aivan uskomattoman upea työkalu sintin mielestä. No ihmekös tuo. Juuri sopiva käteen.

Sintille otti kyllä luonnon päälle tämä muutto ja eka viikko meni siltä ihan hirveissä raivareissa, kilareissa, huudossa, huutoraivareissa, itkupotkuhuutoraivareissa jne. (ja kyllä muuten ärsytettyinä ja väsyneinä me vanhemmatkin huudettiin kuin hinaajat ja aika taajaan viime viikolla, joojoo, ei saisi ja pitäisi nousta lapsen kiukuttelun yläpuolelle, hengitellä zeniläisesti ja hymyillä lapselle armollisesti.) Totta kai sintti on uhmaiässä ja hommat eskaloituu sillä aika vauhdikkaasti muutenkin, mutta kyllä on remppamuuttoangsti ollut ihan... mittava...
Uudet naapurit on varmaan ensimmäisen viikon perusteella haltioissaan meidän harmonisesta perheestä...

Kaiken tämän riehunnan keskellä päätimme, että viikonloppuna vihelletään peli katkolle eikä tehdä mitään. Ainoa myönnytys sosiaaliselle elämälle oli päivällinen enoni luona. Muuten vetäydyimme mökille kolmistaan. Se kyllä kannatti.
Sintti oli viikonloppuna huomattavan paljon rauhallisempi. Hän pääsi mökille ja näki, että siellä on kaikki  samoin, ei muutoksia, lelut paikoillaan jne. Nyt sintti on täällä uudessa kodissakin rauhallisempi. Läpimurtona todettakoon, että tyyppi on tänään tarhan jälkeen leikkinyt itsekseen olohuoneen lattialla. Sitä ihmettä ei olla tässä huushollissa männäviikon aikana päästy todistamaan.

Apropoo, tätä kirjoitellessani sintti ja siippa ovat lukemassa iltasatua
ja olohuoneen seinän takana naapuriasunnossa joku pikkupentu huutaa kuin hinaaja ja aikuisten äänet kohoaapi korkeuksiin siinä mukana. Symppaan ja samalla täällä vähän hymyilen, ei me ollakaan ainoita joilla on tuurihirviö huushollissaan... ;)

1 kommentti:

  1. Pikkaisen täällä jo odotellaan kuvia uudesta kodista.

    VastaaPoista