sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!
Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...
Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...
 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

4 kommenttia:

  1. Voi, että tuollainen tähtivalo on ihana ikkunassa. Nyt kyllä hankin itseleni, kun olen niin kauan haaveillut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on kyllä kivoja, vähän haaveilin, että laittaisi niitä sellaisen ryppään ikkunaan, mutta ei se meillä olisi hyvännäköinen, liikaa tavaraa. Jos olisi sellainen tyhjä, eiku anteeksi, minimalistinen loft-asunto, niin sinne voiskin :)

      Poista
  2. Minäkin onnistuin kukittamaan orkidean peräti kahdesti uudelleen, mutta sitten tulin lorauttaneeksi liikaa kasteluvettä. Se tappoi kukan. Ihanaa, että ihmisellä on pienet ilot, uudelleen kukkiva kukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just toi vedenlorottelu on se mitä pyritään välttelemään, tarkkana täytyy nyt olla, ettei homma karkaa viime metreillä käsistä ;)

      Jaksamista kummitäti sinne teidän haaasteisiin <3

      Poista