Pöytiä. Likaisia ja puhtaita.

Jotenkin nämä erilaiset pöydät eri rappiotiloissaan kuvastavat hyvin menneitä paria viikkoa. Me ollaan humpattu ja juhlittu. Syöty ihania aterioita ystävien kanssa ja viuhdottu paikasta toiseen. Kivaa! Pikkasen vaan tuppaa tuo elämöiminen siellä ja täällä haittaamaan blogiharrastusta (kynnys nousi kirjoittamiselle kun työpöydällä lojui 5 muistikorttia täynnä lajittelemattomia kuvia niin vapusta kuin työkaverin karonkasta kuin ystävien luona vierailuista kuin mökin pihapolkuprojektista.) Eilen sain viimein nykäistyä itseäni niskasta ja koneen äärelle. Lajittelin ja käsittelin kuvia liki kolme tuntia. Huh hei. Pitäisi vissiin olla vähän systemaattisempi näiden kuvailujen ja niiden säilömisten kanssa.

Kevätaurinko ja vappupallo. Ja vielä siisti pöytä.

Superhyviä munkkeja! Salaisuus on hyyyyyvin pitkässä taikinan nostatuksessa. Viime vuonna taisin nostattaa taikinaa 5 tuntia, tänä vuonna se ehti nousta neljä tuntia.

Villa Raimon perinteiset munkkimaakaroinnit pistettiin taas vappupäivänä pystyyn! Sen verran harvoin tulee munkkitakinaa tehtyä, että piti ottaa reseptit huomaamattomasti hellan päälle...

Kummitädin tekemä ankka oli niin hyvää, että sitä piti syödä isoina, kurkkuun tarttuvina suikaleina. Kummitäti päätti, että kummilapsen potentiaalinen tukehduttaminen ankkaan ei ole kovinkaan kristillistä kasvatusta ja tarttui saksiin. Hyvin upposi myös pätkitty ankka.

DIY syöttötuoli kummitädin luona. Hyvin toimi!

Väitöskahvit ja mansikkakakkua!

Hups! Kyllä hyvä karonkka on tunnistettavissa tällaisista kuvista...

Kollegat tyylikkäinä ja pöytäkin vielä puhtaana...