Reissut ja saaliit

Huonot nettiyhteydet metikössä haittaavat urbaanin ihmisen bloggaamista. Jumantsuikka. Oli meillä touhukas viimeinen lomaviikko tuo mennyt viikko. Ensin tanssittiin häitä Iisalmessa, sitten läiskittiin hyttysiä ja saunottiin ensin Laihialla ja myöhemmin Molpessa. Eilen koukattiin kotimatkalla sintin serkkupojan kolmivuotispäiviä juhlistamaan Tampereelle ja nyt ollaan kotona ja kas, pesukone huutaa tauotta.

Kiva oli olla reissun päällä, mutta on se vaan kivaa olla kotonakin taas.
Sintti oli aamulla lievästi sanottuna hämmästyneen näköinen kun nostin sen pois omasta sängystä. Piti jätkän oikein moneen otteeseen kääntyä katsomaan omaa nurkkaustansa, että onko totta vieköön tilanne tämä, että ollaan kotona? Vähän levottomasti tuo nukkui yöllä, tuntuu, että nuha on painunut sillä kurkkuun, on niin röhisevä ja yskivä. No nyt lötkötellään kotosalla ja kerätään vähän voimia itse kukin.

Reissussa tuli saalista:

• Hyttysen pistoja kintut kirjavana (Auuu.)
• Hitosti pyykkiä (Nih. Kovin yllättävää.)
• Lisäkiloja vyötärölle.
• Sintille ja minulle nuha. (Näköjään reissu kuin reissu, niin lenssua pukkaa.)
• Kirpputorilta valokuvakehyksiä ja metallilautasia (Mikä niissä viehättää niin? En tiedä, mutta perustelin mokomat itselleni sillä, että parfyymit tarvitsevat toisen lautasen ja viinipullon alusiakin on talossa vain yksi, joten...)
• Villatakki ja villasukat sintille (voi tavaton kuinka ihana käsityöpuoti löytyi kun käytiin Molpen väen kanssa rantaravintolassa pizzalla. Anoppi tiesi kertoa, että kaupan pitäjä kutoo, virkkaa, ompelee koko talven ja myy tuotteitaan sitten kesällä käytännössä omakustannehintaan pois. Ja pakko se on uskoa kun villatakki sintille maksoi 12 € ja villasukat 4 €. Ihana kauppa! Harmi, että käteisvarat olivat taas niin rajalliset.)

Jakkarat ovat olleet ulkoruokinnassa muutaman vuoden. Täytyy vähän tuumailla ja googletella, että miten tuon ruosteen saisi näppärimmin irti. Ajattelin maalata rungot mustiksi ja uudistaa päälliset suht alkuperäiselle uskollisesti, mustalla tekonahalla. Tai paksu vahakangas voisi myös olla hyvä ratkaisu... Katsotaan nyt, kaikki ajallansa. Onhan minulla vielä muutkin nämä sintin tulevaan huoneeseen tulevat kalusteet ns. vaiheessa...

• Miehekkäät saappaat siipalle. Niissä on kuulkaa aika tiukkaa pohjalaista asennetta niissä saappaissa. Vähän ne on isot, mutta kunnon pohjalliset, niin johan kelpaa isännän työnnellä vauvanvaunuja!
• Kaksi jakkaraa anopin mökiltä. Iskin silmäni ulkona oleviin pikkuisiin metallirunkoisiin jakkaroihin. Voi vitsi, ne tulevat sopimaan täydellisesti sintin huoneeseen kunhan sintti a) saa huoneen b) olen tuolit kunnostanut.
• Ideoita. (Haluan mm. EHDOTTOMASTI seuraavaan kotiin sormipaneelia. Ihansamamullevaikkavieläeiollaedesetsittyuuttakotia. Pakko saada.)

Anopin pikkumökki on söpö ja kauniisti laitettu sisältä.

Siippa ja J-pappa tekivät keinun. Nyt kelpaa lapsien keinua mummin mökillä!

Viikon marttaismi, osa 2

 "Kun jättää kitketyt rikkaruohot muhimaan kottikärryihin muutamaksi päiväksi, painuvat ja lakastuvat ne kätevästi littuun ja laiska puutarhuri saa tungettua samaan kärryyn vielä vähän lisää vihreää jätettä."
Laiskuus on ajoittain kätevää! Tämä pöllö ja täysin turha marttaismi on meille täyttä kätevyyttä koska kompostialueelle on oikeasti matkaa kävellä. Tämän viikon marttaismi myös jatkaa martta-palstani mukakäteviä neronleimauksia erittäinkin linjakkaasti. Ensi viikolla voin jakaa martta-palstallani tietoni siitä miten vispipuuroa tehdessä mannaryynien vajetta ei kannata paikata ruisjauhoilla jotka on jotenkin ällösti savustettuja (!!!). Juu. Laatukamaa siis tulossa. Kannattaa pysyä linjoilla. Ehkä pistän arvonnan pystyyn. Voittaja saa tuota iloisen keittiön kokeilevaa vispipuuroa.

Otin näitä kuvia tänään puutarhasta kun makoilin viltillä sintin kanssa. Eilen aamupäivällä kävi Ylen uudenmaan uutiset kuvaamassa meitä mökillä ja sitä varten yritettiin saada pihamaata siistimpään kuntoon. Ne mainitsemani kottarithan olivat jääneet niille sijoilleen, mutta hei, sehän on sitä todellista puutarhaelämää...

Tänään siivosimme mökin ja siirryimme loppuviikoksi kotiin. Aamupäivän lököttelyt viltillä vaihtuivat siis lopulta täydeksi mellakoinniksi kun ensin siivosimme mökin, sitten auton ja viimeisenä tässä tätä kirjoittaessani pesukone jytisee taustalla kotona, jossa niin ikään ensimmäisenä siivottiin. (Uskomatonta kuinka paljon pölyä voi kertyä poissaollessa.) Rento päivä. Itseasiassa. Vaikka kuulostaa aika siivouspainotteiselta. Nyt on valkkarilasi kädessä, siippa on pelaamassa sulkapalloa ja käymässä bissellä kaverinsa kanssa. Sintti nukkuu.

Löysin kodin vinttiä raivatessani vanhan parivuoteen päiväpeiton. Opiskeluaikoina ostettu peite ei oikein sovi mökin sisäväreihin (joita on riemukirjavasti kaikkea muuta paitsi sinistä...), joten se päätyi nyt pihaviltiksi. Mutta on kyllä mainio siihen! Peite on pirteä, siisti ja iso ja voittaa mennen tullen vanhan pussilakanan jota tähän saakka olemme käyttäneet pihavilttinä.

Siinä on kukkia. Ne kukkii. Enempää en osaa sanoa. Viherosaamiseni on vielä kovin rajoittunutta. Sitä kuvaa se, että monien kasvien kohdalla meidän on pitänyt kysyä naapureilta, että onko kyseessä kenties rikkaruoho vai ihan istutettu rehu..?

Lähes rikollista toimintaa...

...sanon minä. Kierreltiin tänään Itäkeskusta ja Itäkeskuksen lähimaastoja ulkomööpeleitä metsästämässä. (Löydettiinkin ihan siistit aletuolit alepöydän kaveriksi, niistä myöhemmin.) Siinä tourneella piipahdimme myös katsastamassa Fidan tarjonnan ja löysimme sintille kolme aivan ihanaa kirjaa. Marjatta Pokelan Mörköoopperan, Tove Janssonin Muumipapan urotyöt ja Waldemar Bonselsin Maija Mehiläisen.
Se mikä hommasta teki lähes rikollista oli mm. se, että Mörköoopperan sisäsivulla oli omistuskirjoitus Luukakselle ja samalle sivulle oli myös kirjattu Luukaksen (1 v. 3 kk. ) ja viiden muun ihmisen iät kuukauden tarkkuudella. Miten tällaisen kirjan joku voi laittaa Fidaan? Miten liikkistä! Ylipäätään tällaisen kirjahamsterin kuin minä, on vaikea ymmärtää kuinka huonosti toiset kohtelevat kirjojansa. Ja vieläpä heittävät niitä pois. Pöyristyttävää. Sanoo hän, joka on siippansa kanssa suorastaan lirissä kirjapaljouden keskellä.

Keskeneräisyyksien villa Raimo

Sadesäät ovat nyt totaalisesti sekoittaneet urakkamme. Ilman kosteuden huidellessa näissä lukemissa on turha yrittää maalata ulkoseiniä. Voi räähkä. Eihän tässä muuta, mutta kun Ylen paikallisuutiset tulevat tiistaina kuvaamaan jotain lyhyttä uutispätkää siitä kuinka lapsiperheet ovat löytäneet nämä siirtolapuutarhat. Me ja toinen perhe patsastellaan jutussa haastateltavina. Noelisiis haluaisin saada palstan tiptop-kuntoon siihen mennessä. Hirveä rikkaruohosavottakin pitäisi saada riipaistua itsestä irti, ei olla liiemmilti sitä puoltakaan tässä harrasteltu. Myönnetään. Oikein en ole jaksanut mitään ompelustöitäkään nyt tehdä ja pikkuinen yöpöytäkin on joutunut odottamaan hiontavälineiden päivitystä. Kävin ostamassa "hiomahiiren" sillä tuo tasohiomakone ei ole kaikista näppärin vekotin pieniin nurkkiin ja koloihin. Eilen uutta hiomahiirtä testailtaessa kävi siten ilmi, että siinä oli peijooni brittipistoke. Soitin myyntipaikkaan ja kerroin kuinka on käynyt, ja sen sijaan, että myyjä olisi kanssani hämmästellyt, että jessus, mites se on mahdollista, totesi mies puhelimessa "ei, taasko meille on tullut vääriä..." Jaha, ei siis ensimmäinen kerta... Huoh, asiakkaan kannalta tosi kivaa tällainen, eikun mars takaisin kauppaan vaihtamaan vekotinta. En siis myöskään vieläkään jatka yöpöydän kunnostusprojektia.

Ainoa mitä olen saanut melkein tehtyä loppuun on sintin pöllöperhe. Ostin Tate Modernista söpön itseommeltavan sorminukkepöllöparven ja menestyksekkäästi olen 3/4 pöllöä ommellut sintille pehmoiksi. Iso pöllö odottaa herneitä sisuksiinsa. Pikkupöllöset saivat vanulevytäytteet.
Mikään ihan valtava menestystarina pöllöset eivät tähän mennessä ole olleet. Sintti on niitä hetken kohteliaasti järsinyt ja siirtynyt sitten työstämään halkolaatikon sisältöä.
Oh well...

Pikkuapulainen auttaa ompelemaan...

Siippa parhaansa mukaan viihdyttää sinttiä äitinsä askartelemilla pöllösillä. Noh, poika, yritäs nyt vähän innostua, ihan vaan vähän. Edes kohteliaisuudesta. Joohan?

Mmmh, niin, pitäisi saada nyt tehtyä ne suojukset näiden kuistin hyllyjen eteen. On niin sopivasti sintin korkeudella kaikenlaista kiinnostavaa tavaraa kuten esim. esittelyssä oleva sytytin...

Sadepäivän puhdetyöt

Toin vintiltä tänne mökille yhden maton. Siippa tykkäsi, että matot eivät ole lainkaan tarpeellisia täällä ja onkin ihan oikeassa, lattia on kiva ilman mattojakin. Minä vain olen kaivannut tuohon sohvan tykö vähän lämpöä. Istun milloin mistäkin syystä lattialla sohvaan nojaten ja silloin vetoisa puulattia tuntuu hieman ikävältä.  Kompromissina sain maton lattialle nyt siten, että se on levitetty kokonaan sohvan alle jolloin siitä jää sopiva kaistale myös siihen sohvan eteen. Se on kiva noin, ei liian dominoiva, mutta silti tuo sen lämmön mitä hain. Ja visuaalisesti se rajaa kivasti "olohuonenurkkauksen" omaksi alueekseen.

Koko perhe on yksiä tohvelisankareita. Etualalla Reinot. Kokoa 20. Odottavat viilempiä ilmoja.

Mallailin myös kuistille vintiltä tuomiani hyllykköjä, ne esittelen vähän myöhemmin, niitä täytyi vähän nikkaroida sopivamman kokoisiksi. Se osa onkin saatu jo tänään valmiiksi. Siippa sahaili ja ruuvaili sateen vähän tauotessa. Yritän saada huomenissa ommeltua hyllyköiden eteen vielä "suojaverhot" samaan tapaan kuin miten olen laittanut tuohon meidän keittiönurkkaukseen. Hyllyköt ovat vaan niin rumat kun niissä on oikein perus mökkieteiskamaa täytteenä. Tiedättehän, hyttyssavuja, kengänpohjallisia, työhanskoja, erinäisiä epämääräisiä muttereita, jnejnejne. Niin, ei mitenkään esteettisiä siis. Joten verho eteen.

Malli esittelee mökin keittiönurkkausta ja käteviä suojaverhoja. Elfa-ritilähyllyjen kanssa malli joutui vähän liriin, eivät noilla nakkisormilla auenneetkaan. Onpas vaan vekkulit.

Malli esittelee lapsena maalaamaani tuolia. Toin senkin vintiltä tänne mökille. Ei siitä ole edes kauaa kun se on vintille viety. Taisi itseasiassa olla siinä vaiheessa kun sintin omaa nurkkausta tehtiin, eikä tuo hassu pieni tuoli enää oikein sopinut mihinkään. Mutta tänne mökille se taas sopii. Pikkutuoli on kulkenut matkassani sieltä jostain ala-aste ajoilta asti. Jotkut asiat pysyy <3

Päivän parhaat löydöt...

...kannattaa tehdä näköjään omalta vintiltä! Tulin mökiltä käymään kotona, mukanani toin vähän pyykkiä ja takaisinpäin vien jos jonkinlaisia vintin aarteita! (No aarteita ja aarteita, siippa voi olla hieman toista mieltä...) Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni tämän siivousiskun vintille ja nyt kun tulin ottamaan vastaan Matkahuollon lähetystä, ajattelin käyttää odotteluajan hyväksi ja tehdä jotain järkevää. Ja Räyh. Niin sitten mami pisti hihat heilumaan ja parissa tunnissa sain kannettua autoon 6 jätesäkillistä kierrätykseen meneviä vaatteita, kaksi lattiahyllykköä, maton, imurin, tuolin, pahvilaatikollisen keittiökamoja ja tietenkin vietyä hirveän määrän ihan vaan roskaa pois vintiltä. Nyt olen superpölyinen, superhikinen ja odottelen edelleenkin sitä hiivatin Matkahuoltoa. Kiva, en uskalla mennä suihkuun ennen kuin ne tuo sen paketin, kuitenkin muuten soittavat just silloin kun saan väännettyä hanan auki, että "täällä ollaan!"
Mutta ne löydöt! Hartaasti etsityt vaelluskengät löytyivät epämääräisestä nyssäkästä! Äidin kutoma ihana poro-neule löytyi, samoin teininä Irlannista ostamani paksu irkkuneule. (Ai jai, kyllä talvella kelpaa!)

Ja mikä hassuinta, löysin pienen Mishka-karhun, tiedättehän, sen Moskovan olympialaisten maskotin vuodelta 1980! Liityin Facebookissa heti Mishka-karhun faniryhmään. Pikkuinen porsliini Mishka on supersöpö ja täydellisessä kunnossa. Uskomatonta, miten se on voinut säilyä? Ja mistä minä olen saanut sen? Olen ollut kaksi noiden olympialaisten aikaan, enkä kyllä taatusti ole karhua silloin saanut...

Viikon marttaismi

"Kun tiskaa ulkona helteessä, voi aivan hyvin käydä välillä laittamassa raparperi-omenahillokkeet tulelle eikä pesuvesi jäähdy sillä välillä!" Ooh! Taidan aloittaa uuden niksinurkan. Tai sitten en. Jos meikäläisen niksit on jatkossakin tätä luokkaa niin niillä on lähinnä huumoriarvoa. Arvoa kyllä sekin. Päättelee hän.
Tänään ollaan touhuttu oikein kunnolla, sillä välin kun minä siivosin tuvan ja tiskasin ja keittelin hilloa vaniljäjäätelön kaveriksi, maalasi siippa yhden ulkoseinän!
Jeps! Olemme aloittaneet tuvan ulkomaalauksen, tänään tämä työnjako on mennyt siten, että siippa maalaa ja minä hoidan sinttiä ja teen muita hommia. Huomenna voitaisiin vaihtaa vuoroa.

Uusi väri olikin aivan sattumoisin aivan sama kuin vanha väri! Miten voi kaikista punaisen sävyistä valita TÄSMÄLLEEN saman sävyn kuin vanha? Häh, mitä ihmettä? Millä häviävän pienellä todennäköisyydellä näin käy? Ja tästäpä nousee vielä tärkeämpi kysymys esille, miksi emme ole vieläkään voittaneet lotossa?