Remonttipäivä 8: Sunnuntain lepohetki (lue: työtätyötätyötä)

Tänään tehtiin niin, että siippa lähti aamulla työmaalle ja me jäätiin sintin kanssa kotiin aamupäiväksi ja päiväuniajaksi. Istuttiin sohvalla sintin kanssa ja lukea porskutettiin Kana Karoliina, Kaikki iloiset värit, Kolme karhua, Oi, mikä talo!, Minä ja nukke, Pupu etsii itselleen kotia ja viimeisenä vielä Mauri Kunnaksen Tassulan tarinoita Hurja-Harrista ja hänen ärjyvästä mopostaan. Tunnin kohdalla alkoi sintin keskittymiskyky hiipua, mutta ei se mitään, alkoi mullakin jo kurkkua kuivata se ääneenluku.

Lihaksia vähän kolottaa nyt iltasella. Päiväunien jälkeen vein sintin leikkimään kavereille ja raksalla maalasin mm. meidän makuuhuoneen. Siippa oli koko päivän ähissyt tasoitetapettien kimpussa olohuoneessa ja työ oli vielä aika lailla kesken kun pääsin kolmen maissa raksalle. Aikamoinen homma noissa tasoitetapeteissa kyllä on... Se on niin paksua materiaalia, että sama kuin yrittäisi rullata paksua pahvia seinään kiinni. Jep. Raskasta puuhaa, jota minäkin pääsin tekemään kun siippa lähti hakemaan sinttiä hoidosta vähän ennen viittä.

Olohuoneessa on nyt pohjat tehtynä! Kuvassa näkyvistä komeroista otetaan ovet pois, sisäpuoli siistitään ja tilalle laitetaan kirjahyllyjä, näin me saadaan tuollainen "kirjastosyvennys" olohuoneeseen. Siitä tulee makea!

Meidän makuuhuone perjantaiaamuna ennen kuin koko huone tyhjennettiin ja siippa alkoi heilua maaliruiskun kanssa.

Sama huone maaliruiskutuksen jälkeen perjantaina illalla. Aika surullisen näköinen. Erityisesti tuo kusenkeltainen nikotiiniovi on jotenkin... viehko...

Ja vielä sama huone tänään uudessa pintamaalissaan. Patteriväliköt ovat vielä kellertävät, ne täytyy maalata toiseen kertaan, samoin ikkunasyvennykset pitää viimeistellä. Ja se nikotiiniovi maalata valkoiseksi...

Päivän saldo:

• kolmas kerros maalia meidän makkarin kattoon (huoh, vielä se varmaan vetäis neljännen ja viidennenkin kerroksen, mutta ei taideta kyllä ehtiä...)
• pintamaalit meidän makuuhuoneeseen
• tasoitetapetit olohuoneeseen
• pientä paklausta eteisessä
• TO DO-lista (jonka huomenna teippaan meille eteisen oveen kiinni, saan jonkinlaista tyydytystä siitä, että voi sitten ruksia listasta asioita yli pikkuhiljaa)

Kyllä tässä on vielä ihan tajuttomasti työtä edessä, mutta kyllähän tämä myös etenee pala palalta! Jeijei!

Pikkueteinen on vielä täysin koskematon. Se on nikotiiniluola, jota alan jynssätä maalipesulla ensi viikolla. Vasta sen jälkeen alan pistää pintaan maalikerroksia...

Pikkueteisessä on myös meidän toinen vessa ja sen ovi on putkiremontin yhteydessä maalattu sisäpuolelta ja kuten kuvasta huomaa, ihan pikkiriikkisen myös ulkopuolelta. Väriero nikotiinin värisen ulkopuolen ja valkoisen sisäpuolen välillä on huomattava. Ei muuta kuin töihin siis...

Remonttipäivät 6 ja 7: Tulitikut silmiin

Nyt ollaan tehty todella intensiivisesti remonttia viikon verran. Tasan viikko sitten saatiin avaimet ja viime sunnuntaina startattiin tämä remonttisirkus.

Eilen teimme siipan kanssa koko päivän töitä raksalla, on kyllä hyvä, että meillä on molemmilla kesälomia jäljellä. Ei tämä kyllä pelkillä iltapuhteilla onnistuisi tällä aikataululla.
Saatiin maaliruiskulla maalattua kaikki katot sekä molempien makuuhuoneiden seinät. Sotku on tajuton. Hyvistä suojauksista huolimatta (suojauksien asentamiseen meni myös tosi paljon aikaa...) maaliruiskun maalia on joka paikassa, ihan niin kuin jo aikaisemminkin totesin täällä: ei voi suositella asutussa asunnossa käytettäväksi!! Tosin tuo meillä käytössä oleva ruisku on melkoisen jämäkkää tekoa ja vaatii ryhdikkään kokoisen kompressorin toimiakseen. Se kompressori kun jylähtää käyntiin, niin naapurilla hyppii astiat kaapissa. Aika äijää. Ehkä niitä on vähän kevyempiäkin masiinoita markkinoilla, jotka vois toimia myös asutussa asunnossa. En osaa sanoa.

Anteeksi, mutta teiltä on tippunut hieman maalia tuohon lattialle...

Tänään oli aikeissa viettää lupsakan mukava remontointipäivä kolmevuotiaan kanssa. Sepä oli yhtä suurta hullunmyllyä. Näin sen kummemmin yksityiskohtia mehustelematta.
Huomenna tehdään niin, että toinen on sintin kanssa himassa ja toinen raksalla, sintti pääsee hetkeksi leikkimään ystäviemme luokse (pelastajat) ja sillä välillä me teemme töitä yhdessä hullunkiilto silmissä.
Kyllä me jotain saatiin tänäänkin tehtyä, ei siinä mitään! Ja päätettiin myös pitää yllä hyvää tuulta vaikka väkisin. Eteneeetenee! Tsempattiin toisiamme samalla kun pyyhin maaleja irti sintin haalarista ja siippa kuori vahingossa maalitelalla makkarin kattoa palan alas...

Loppuviimein saatiin kuitenkin parit katot maalattua toiseen kertaan, aloitettua tasoitetapetin asennuksen olohuoneeseen ja maalattua pintamaalin sintin huoneeseen (hurraa!). Sintin huoneeseen täytyy enää asentaa tapetti yhdelle seinälle, maalata ikkunalauta, ovenpielet ja komeron ovet. Ja sitten se on meidän puolesta valmis odottamaan lattian asennusta!

Sintin huoneeseen tuli (ylläriylläri!) harmaat seinät, niin kuin tulee kaikkiin muihinkin huoneisiin. Suht särmä tuo rajaus, jesh!

Rahaakin on taas saatu poltettua. Sintti ja siippa kävivät rautakaupassa hakemassa TAAAAAAAAS lisää pohjamaalia (hain 18 litraa eilen, tänään siippa haki taas 18 litraa, yhteensä kun tuo vikakin pönttö on seiniin ja kattoon lotrattu on meillä mennyt 63 litraa pohjamaalia. Not bad.) Yhteensä eilisen ja tämän päivän rautakauppalaskut olivat taas reilut 200 euroa. Maalipönttöjen lisäksi näillä reissuilla matkaan tarttui myös 15 litraa seinäliimaa ja 5 maalarinteippirullaa ja pari maalitelaa & sutia. Josko näillä selvittäisiin viikonlopun yli...

Olohuoneessa päästiin myös vauhtiin. Katosta tulee ihan ookoo, onhan se kuin pakanamaan kartta kun oikein niskojansa nakkelee, mutta se on kuitenkin valkoinen ja katossa kiinni, toisin kuin edeltäjä maalikerros...

Päivä 5: Raivareita

Siippa ripsi irti vielä viimeisiä hiutuloita kattoa olohuoneesta sekä raapi & paklasi eteisen katon. No nyt. Katot on siis viimeistä hiontapyöräytystä vaille maalausvalmiit. Tämä iltaremppaaminen on ihan ok, mutta eihän sitä montaakaan tuntia ehdi oikeasti tehdä töitä. Tänään siippa meni yksin raksalle viideksi ja puursi nelisen tuntia töitä. Eilen sintti oli raksalla mukana ja vaikka pojat lähtivätkin ulos leikkimään, jäi minun työtuntien saldo aika paljon vähäisemmäksi, olisinko saanut siellä katon rajassa roikuttua parisen tuntia?

Ja sintti, voi ei kuinka kiukkuinen lapsi minulla oli kaverina koko illan tänään. Kyllä maar oli kaikki maailman asiat pielessä ja ukko kiljui kuin pieni porsas milloin mistäkin yllykkeestä. Eräänlainen huvittava (no huvittava ja huvittava, ei se niin riemastuttavan hilpeätä sillä hetkellä ollut) hetki oli kun sain pojan taivuteltua pitkällisen mellakoinnin jälkeen iltapuurolle. Ja sitten eräs pieni puurohippunen keikautti taas veneen nurin...

Kesäinen vuoristoratakuva on jotenkin jännästi omiaan kuvittamaan tätä päivää... Kovaalujaa! Oli sintti huutanut kärryssä kun siippa vähän himmaili Mottarone-vuoren makeassa vuoristoradassa Italiassa. Kyllä vain lapsoseni, kovaalujaa mentiin tänäänkin.

Episodi 1:
Sintti: Ota pois toi. Se on sammakko. (Lausuttu naama nutturalla, tunkee sormenpäässä olevaa puurohippusta minulle.)
minä: vai sammakko? No eikös tuollaisen puurosammakon voisi ihan hyvin syödä?
Sintti: no eiiiii, se on LEIKKIsammakkoäääääbyhyyyyyyyyy (pöyristynyt äänensävy äidin typeryydestä, että syödä nyt leikkisammakkoa, haloo! ja krokotiilinkyyneleet päälle...)
minä: huooooooh...

Huikea mäki joka kiemurteli alas pitkin jyrkkää rinnettä.

Episodi 2:
Sintti asettelee käsin (!!!) nyt jo kylmäksi jähmettynyttä puuroaan uusiksi lautasellaan.
Sintti: voi ei (tuskastunutta voihkintaa, alahuulen väpätystä, orastavaa hermojen pettämistä) oho OHO
Minä: no, hei, älä nyt käsin niitä sörki, syö lusikalla! Mitä ihmettä sä teet?
Sintti: Se on ROBOTTI ne on päällekkäin (asettelee puuroklönttejä kasaksi) ne ei pysy, se menee rikki, oho ohobyhyyyyyyyyyyyy... (suuri suru puurorobotin luhistumisesta)
minä: huooooooohhh.... NYT kyllä mennään hampaiden pesulle...

Tämä remontointi ja ramppaaminen parin eri osoitteen välillä menee nyt vain hieman yli hilseen natiaisella = kyyneleet virtaa. Ei auta kuin jatkaa sopeuttamisprojektia ja jatkaa sinnikkäästi sintin kiikuttamista raksalle.

Mut hei, enää kolme viikkoa remonttiaikaa. Rokrok...

Neljäs päivä ja haukooooootus

Tänään oli aika väsynyttä reiskailua. Tasoittelin olohuoneen kattoa erinnäisillä vuonna miekka ja nakki vanhaksi menneillä pakkeleilla joita kaivelimme esiin varastokomerostamme. Saas nähdä ovatko yön aikana ropisseet alas. Mössöt vaikuttivat olevan ihan kunnossa, mutta kai siihen joku syy on, että pakkelipurkit vanhenee nopeammin kuin ruokasäilykkeet? Tänään oli selvästi hitaampi vauhti kuin eilen, varmaan osittain johtuu siitäkin, että kurkottelin taas katon kimpussa, eihän sitä nyt salillakaan samoja lihaksia treenata montaa päivää putkeen. Mäpä meinaan ainaskin vielä huomisen kurkotella. Täytyy nimittäin eteisenkin katto ripsiä alas ja pakkeloida röpökohdat. Jos saatais katot kuntoon huomenna, niin perjantaina päästäisiin huitomaan sillä maaliruiskulla. Mutta nyt kyllä nukkumaan. Oijoi.

Remppa-apulainen. Mamman kulta. Rankkaa aikaa sintille tämä remontointi, jotenkin menee yli hilseen kolmivuotiaalla tämä ravaaminen eri kotien välillä. Meidän pieni maailmanmatkaaja on aina superreipas kun ollaan tien päällä, mutta koti on koti on koti ja muutokset siinä asiassa tuntuu olevan aika järisyttäviä.

Remonttipäivät 1 & 2 & 3

Aloitetaan alusta, raportoin tarkkaan mitä minäkin päivänä tehtiin, mitä ostettiin ja paljonko paloi rahaa. Remontti on. Pohjustukset tälle koko remonttijutulle täällä! Tuuttaan nyt tulemaan tänään näitä postauksia yhteensä kolme. Viimeisen sitten illalla. Nyt lopetan puolikkaan vapaapäiväni, teen kirjoitushommia sintin tarhapäivän loppuun asti, sitten raksalle. Onneksi on joustava työ!! Kunhan saan hommat ajallansa valmiiksi niin voin käyttää nämä hereilläolotuntini miten parhaiten päin haluan. Mutta nyt: kirjoituspuuhiin!

Piknikillä. Pillimaito ja Saarioisten äitien lasagnea. Omnom.

Päivä 1:
Sunnuntaina 29.9. 2013 suuntasimme siipan kanssa uudelle kodille hivenen heikkohappisissa tunnelmissa. Edellisenä iltana oli juhlittu siipan työkaverin tasavuosia ja minä olin myös laulanut ääneni käheäksi bändimme keikalla samoissa kinkereissä.

Puolilta päivin talo pärähti täyteen ihmisiä. Ensin tuli isäni ja veljeni tuomaan sinttiä yökylästä ja samalla velipoika tsekkasi kämpän läpi sillä silmällä, että osaa tehdä viimeiset suunnitelmat lattioiden valmistamiseksi. (Siitä myöhemmin!) Heti sen jälkeen pelmahtikin paikalle siipan molemmat siskot ja lapset ja lankomies ja viimeisenä ovesta tupsahti sintin viimeisillään raskaana oleva kummitäti. Siinä meillä oli sitten tupa täynnä dynaamista remontinsuorittajaa! Hih! Ihmismassojen ansioista me itse asiassa saatiin tosi hyvin hommia aikaiseksi, siippa ja lankomies ähräsivät kaikki edellisiltä omistajilta jääneet ylimääräiset huonekalut (sovittiin, että se on ihan ok, me hoidetaan loppusiivous) vintille, repivät lasikuitutapetit meidän makuuhuoneesta (jep! ne olikin luojan kiitos superhuonosti kiinni, joten äijät vaan otti reunasta kiinni ja antoivat palaa, koko huone oli riivitty tyhjäksi listoja myöten vartissa!!) ja saivat myös sintin huoneen tapetit nyhdettyä. Me muu joukkio teimme sekalaisia pikkupuuhia ja vahdittiin, että neljä lasta ei tee hölmöyksiä. Hyvä päivä ja rohkaiseva startti!
Iso kiitos kuuluu siis yllä mainituille ihmisille sunnuntain pyhittämisestä meidän työmaalla!
Kiitos! <3

Naama. Ukkokullat tekivät huomaamattaan haihtuvaa taidetta höyryttäessään tapetteja irti.

Päivä 2: Maanantai 30.9.
Siippa jatkoi sunnuntaina aloitettua olohuoneen tapetin repimistä. Se osoittautui mahdottomaksi urakaksi. Tapetti on niin tiukassa, että sitä ei siitä säällisillä työtunneilla irti revitä. Päätimme ratkaista asian tapetoimalla päälle, alunperin oli tarkoitus vain puhdistaa seinät ja maalata ne.
Sen sijaan olohuoneen katto tuntui irtoavan liiankin hyvin. Se täytyy puhdistaa kokonaan. Kiva.

Joops. Olohuoneen katto. Ps. lamppu joka alareunassa pikkaisen näkyy, on erittäin makea ja edellisten jättämä. En valita. Enkä myöskään rempassa tuhoa. Tietenkään.

Päivä 3: tiistai 1.10.
Otin lomapäivän töistä ja lähdin aamulla rautakauppakierrokselle. Hain Töölön värisilmästä makuuhuoneisiin tulevat tapetit (tämä tulee meidän makkariin päätyseinälle ja tämä tulee sintin huoneeseen isoimmalle seinälle) lasku liimoineen oli 420 euroa.
Seuraavaksi suunnistin Herttoniemen Starkkiin ja ostin pohjamaalia 27 litraa, sävytettyä seinämaalia 9 litraa, Helmi kalustemaalia ovenpieliä ja ovia varten 3 litraa, olohuoneen seiniin päälle maalattavaa peittotapettia, lisää liimaa, maalarinteippiä, hengityssuojaimia...) Lasku tästä lystistä oli piirun päälle 400 euroa.
Sitten kippasin koko lastin autoon ja repäisin maalipurkilla sormeeni oikein kunnollisen ja syvän haavan. Onneksi tajusin juosta samoin tein takaisin Starkkiin kysymään ea-kaapista sidetarpeita. Sain haavan heti suoriltaan putsattua ja paketoitua niin, että haavan reunat puristui suht koht hyvin umpeen. Mutta kyllä otti päähän. Sormea tykytti ihan vietävästi ja tiesin, että mun pitää saada se asap joko tikattua tai laitettua kunnon haavateippaukset. Joten ihan ensin apteekkiin... ja bensamittari oli tietysti myös vilkuttanut koko aamun punaisella, joten bensikselle. Kyllä mua melkein itketti siinä vaiheessa. Oli hetken aikaa sellainen tunne, että perkele, nyt en jaksakykenepystysuoriutumaan. Mutta sitten söin pussillisen aakkosia ja hengittelin vähän bensahuuruja siinä tankatessani ja jatkoin matkaa.
Kello oli yli puolen päivän kun viimein pääsin uudelle kodille tavararöykkiöiden kanssa. Ihan ensimmäiseksi paketoin sormeni haavansulkuteipeillä ja sidetarpeilla, paketista tuli hyvä, vaikka itse sanonkin, sain haavan reunat yhteen ja verentulo loppui siihen. Siihen loppui myös tykyttävä kipu, joten oletan, että tein varsin hyvää työtä haavan kanssa. Hyvä minä. Sitten aloin rapsutella olohuoneen kattoa irti. Ja rapsuttelinkin sitä sitten koko päivän melkein siihen asti, että sintti ja siippa tuli viiden aikoihin raksalle.

Se on katto. Siinä lattialla.

Ripsin katosta irtomaalit. Heh.

Siippa halusi testata appiukon lainaan lähettämää maaliruiskua vielä illalla ja niinpä pistettiin sintin huone maalauskuntoon ja siippa testasi ruiskun toimivuutta. Voidaan sanoa jo näin yhden illan kokemuksella, että ei voida suositella maaliruiskun käyttöä asutussa asunnossa. Supersuojauksista huolimatta sitä "maalitomua" on joka paikassa, mutta sinänsä kokeilu oli hyvä ja tulevana viikonloppuna kyllä huudatetaan ko. laitetta läpi kaikkien huoneiden.

Tavoitteet tälle päivälle...
Tänään keskiviikkona ajatuksena on, että minä jatkan olohuoneen katon siistimisen kanssa. Ei siitä täydellistä saada, mutta parhaani teen. Siippa ulkoilee sillä välin sintin kanssa uuden kodin pihalla. Me tarkoituksella halutaan roikottaa sinttiä raksalla, vaikka sillä ei siellä kauhean kivaa olekaan, sen takia, että hän tottuu tähän uuteen taloon ja sen pihaan ja näihin huoneisiin ja toisaalta siksi, että voidaan kuitenkin olla kaikki yhdessä. Sintti on niin rutiiniuskovainen natiainen (niinkuin skidit tuppaa olemaan), että se täytyy juurruttaa hiljalleen näihin uusiin juttuihin... Ihanan paljon ovat myös ihmiset luvanneet ottaa sinttiä heille leikkimään kun tarvis vaatii, näitä palveluita ihan taatusti hyödynnämme myös tulevan kuukauden aikana. Kyllä tämä tästä.

Hurja remontti ja uusi nousu

No niiiin! Pitkä hiljainen kausi päättykööt blogissa! Heinäkuusta asti olemme säätäneet yks kaks yllättäen bongaamani isomman kodin hankkimisurakassa ja kaikki aika, energia ja keskeneräisten asioiden pähkiminen on keskittynyt netin ulkopuolelle.

Tilannehan eteni niin, että heinäkuun lopussa pidin duunissa yksinäistä lounastaukoa (hei heinäkuu, kuka silloin on töissä?) ja ajauduin siinä surffaillessani myös katsomaan etuoven tarjontaa. Naksuttelin puolihuolimattomasti asuntoja eteenpäin meidän postinumeron alueelta, kunnes silmiin osui kiinnostava kolmio samalta tieltä jolla nytkin asumme. Aika huonokuntoinen ja pikkiriikkinen keittiö, mutta potentiaalisen näköinen (ja mikä tärkeintä: meidän budjetissa...) ja kas, seuraavaksi päiväksi sovin meille näytön; ja kaskas, ilmoitimme jo näytössä tekevämme tarjouksen, kävimme pankissa puhumassa asiat selviksi, teimme seuraavalla viikolla ehdollisen tarjouksen (omaahan ei oltu siinä vaiheessa vielä edes aloitettu myydä) ja sitten aloitimme odottamisen. Ensi odotimme myyjän vastausta ehdolliseen tarjoukseemme, sitten laitoimme oman myyntiin JA SITTEN vasta kynsiä pureskellen odoteltiinkin. Piinaavaa aikaa. Oma kotimme oli kaksi viikkoa myynnissä, ei aika eikä mikään! (Mainostanpa samalla mainiota kiinteistövälittäjä-äitiäni ja hänen yritystään joka hoiti kaiken upeasti. Mutsi on loistava välittäjä, ihan näin puolueettomasti todettuna!) Meidän kotimme osti ihana nuori nainen, jolle voimme pikkukotimme jättää kevein sydämin. Ja kolmionkin kaupat saatiin lyötyä lukkoon sitä myöten. Koko rumba vei elokuun ja remontin suunnittelua, mittailua, keittiön tilausta, lattioiden tilausta jne. on nyt touhuttu syyskuu.

Myydyn kodin keittiön ikkunan maisemista on vaikea pistää paremmaksi.

Siippa otti myynti-ilmoituksen kuvat, jotka ovat tässä blogipostauksessa. Valitti, että on vaikea saada hyvännäköisiä kuvia koko huoneesta ilman, että vaikutelma on supersekava. Niinpä.

Myydyn kodin keittiö on ollut todella hyvä, tilattiin samasta firmasta uuteenkin kotiin keittiö. Uudessa kodissa on muuten vain keittokomero. Vaatinee vähän totuttelua kunnon keittiön jälkeen, mutta jaa, samat toiminnot me saadaan sinne ängettyä kuin nytkin on ja aika monessa kodissa on ruokapöytä olohuoneen yhteydessä (ja avokeittiö), joten eipä kai tuo mikään ongelma ole...

Ou gaad, että tuo makkari ei vaan pääse kuvissa oikeuksiinsa, se on jotenkin tosi sekavan näköinen. Nomutta, nythän se vaihtuu. Uudessa kodissa sintillä on oma huone (16 m2) ja meillä on oma huone (17m2). Jeih!

Vastaremontoitua kylpyhuonetta tulee ehkä vähän ikävä tässä myydyssä kodissa. Tai no. Ei tule. Uudessa kodissa on KAKSI vessaa! Ihan juhlaa! Uudessa kodissa on putket tehty muutama vuosi sitten, kylppäri ja erilliswc ovat siistit, joskaan ei mitenkään ihastuksen huokauksia herättävät. Mutta siistit, tuunataan niitä sitten myöhemmin, nyt ei kosketa niihin, muuten kuin kylpyhuoneeseen rakennetaan paneelikatto kosteuden tasapainottamiseksi ja hilseilevän maalikaton peittämiseksi.

Pasta suunpielestä roikkuen löydetty kolmio on nyt meidän. Muutto on kuukauden päästä ja remontti alkoi N Y T. (Sunnuntaina 29.9.2013 tarkalleen ottaen.)
Tarkoituksenani on päivittää blogia joka ilta sen mukaan mitä olemme saaneet työmaalla aikaiseksi. Haastavaahan tämä on, kun yksi kolmivuotias ei niin perusta remontoinnista, mutta olen siinä mielessä luottavaisena, että viime viikonloppuna kun saimme avaimet, alkoi jo heti tapahtua vauhdikkaasti ja ma & ti-illat olivat myös varsin tehokkaat. Tästä se alkaa! Itse olen innoissani siitä, että olen päättänyt taas aktivoitua blogissakin, on kiva katsella sitten myöhemmin, että miten asiat etenivät, kun dokumentoin ne tänne tunnontarkasti.
Hihhhei!

Oh, Zlatan!

Minä Zlatan. Siinäpä vasta kaikille meille penkkiurheilijoille ja astetta kovemmille antifutareille oivallinen kesämakupala luettavaksi. Hölkäsen pöläystähän en fudiksesta ymmärrä, yhtäkään matsia en ole katsonut ilman, että siihen olisi liittynyt joko a)bileitä b) juomista tai c)molempia, mutta Minä, Zlatan-kirja on imaissut mukaansa kyllä voimallisesti. Hyvää kerrontaa hullun sekopäisestä kaverista, joka saa minun sympatiani. Paha poika. Sekopää poika. Ongelmien aiheuttaja poika. Aina poika joka on vastuussa myös muiden toilailuista kun kerran sen pahiksen leiman on kerran itselleen otsaan niitannut. Paljon on futari epäilemättä aihetta jurmutukselle antanut, mutta kyllä kirjaa lukiessa myös näkyy se raadollinen puoli syntipukin metsästyksestä...

Sunnuntaina päätin kokata armaalle perheelleni hieman edellispäivän lohenjämien kaveriksi kananmunakastiketta, perunoita ja tehdä tuhdin avokadosalaatin kylkeen. Sitten istahdin lukemaan. Ja luin. Ja luin. Zlatan viiletti kentillä ja ruoka porisi liedellä. Lopetin lukemisen kun palaneen käry alkoi haitata näkyvyyttä. Katoin pöytään kylmää lohta, erittäin kovaksi keitettyjä kananmunia, lounaalta jääneen puolikkaan avokadon, sitruunanjämän ja pohjaanpalaneita perunoita. Ne hyvät aikomukset. Meikäläisessä on tätä Martta-ainesta.

P.S. vielä yksi juttu josta JÄR-KY-TYIN! Lueskelin viime viikolla anopin mökillä jotain lehteä, jossa viimeisellä sivulla oli juttu jostain rouvasta joka oli pistänyt pystyyn pienen bisneksen harrastustoimintana aloittamastaan lelujen ompelusta. Rouva kertoi olleensa aikaisemmin kova lukemaan, mutta bisneksen ja lasten yhdistelmän myötä jostain piti luopua ja hän teki PERIAATEPÄÄTÖKSEN, että lehtiä ja kuvallisia sisustuskirjoja saa lukea, mutta romaanien aika on seuraavan kerran eläkkeellä.
Eläkkeellä! Periaatepäätös!
Jep. Spontaani ähkäisyni oli kutakuinkin, että mitä helvettiä? Miksi pitää luopua kirjoista? En ihan aidosti, oikeasti ja aikuisten oikeasti ymmärrä miksi. En ymmärrä. Testasin ymmärrystä myös anopilta ja siipalta. Ei tajunneet nekään.

P.S. pahoittelut kuvattomuudesta, en nappaa muiden ottamia kuvia netistä tänne, en edes viitaten, joten nyt kun kirjan kansikuoret ovat kotosalla enkä saa mitään säällistä kuvaa otettua, ei ole kuvaa.