maanantai 22. heinäkuuta 2013

Oh, Zlatan!

Minä Zlatan. Siinäpä vasta kaikille meille penkkiurheilijoille ja astetta kovemmille antifutareille oivallinen kesämakupala luettavaksi. Hölkäsen pöläystähän en fudiksesta ymmärrä, yhtäkään matsia en ole katsonut ilman, että siihen olisi liittynyt joko a)bileitä b) juomista tai c)molempia, mutta Minä, Zlatan-kirja on imaissut mukaansa kyllä voimallisesti. Hyvää kerrontaa hullun sekopäisestä kaverista, joka saa minun sympatiani. Paha poika. Sekopää poika. Ongelmien aiheuttaja poika. Aina poika joka on vastuussa myös muiden toilailuista kun kerran sen pahiksen leiman on kerran itselleen otsaan niitannut. Paljon on futari epäilemättä aihetta jurmutukselle antanut, mutta kyllä kirjaa lukiessa myös näkyy se raadollinen puoli syntipukin metsästyksestä...

Sunnuntaina päätin kokata armaalle perheelleni hieman edellispäivän lohenjämien kaveriksi kananmunakastiketta, perunoita ja tehdä tuhdin avokadosalaatin kylkeen. Sitten istahdin lukemaan. Ja luin. Ja luin. Zlatan viiletti kentillä ja ruoka porisi liedellä. Lopetin lukemisen kun palaneen käry alkoi haitata näkyvyyttä. Katoin pöytään kylmää lohta, erittäin kovaksi keitettyjä kananmunia, lounaalta jääneen puolikkaan avokadon, sitruunanjämän ja pohjaanpalaneita perunoita. Ne hyvät aikomukset. Meikäläisessä on tätä Martta-ainesta.

P.S. vielä yksi juttu josta JÄR-KY-TYIN! Lueskelin viime viikolla anopin mökillä jotain lehteä, jossa viimeisellä sivulla oli juttu jostain rouvasta joka oli pistänyt pystyyn pienen bisneksen harrastustoimintana aloittamastaan lelujen ompelusta. Rouva kertoi olleensa aikaisemmin kova lukemaan, mutta bisneksen ja lasten yhdistelmän myötä jostain piti luopua ja hän teki PERIAATEPÄÄTÖKSEN, että lehtiä ja kuvallisia sisustuskirjoja saa lukea, mutta romaanien aika on seuraavan kerran eläkkeellä.
Eläkkeellä! Periaatepäätös!
Jep. Spontaani ähkäisyni oli kutakuinkin, että mitä helvettiä? Miksi pitää luopua kirjoista? En ihan aidosti, oikeasti ja aikuisten oikeasti ymmärrä miksi. En ymmärrä. Testasin ymmärrystä myös anopilta ja siipalta. Ei tajunneet nekään.

P.S. pahoittelut kuvattomuudesta, en nappaa muiden ottamia kuvia netistä tänne, en edes viitaten, joten nyt kun kirjan kansikuoret ovat kotosalla enkä saa mitään säällistä kuvaa otettua, ei ole kuvaa.

4 kommenttia:

  1. Jalkapallo on ainoa urheilulaji, jota jaksan katsoa - joskus ihan aidosti kiinnostuneena jopa. Niinpä taidankin sitten ottaa tuon Zlatanin lukemistooni.
    Ihminen, joka tekee periaatepäätöksen romaanien lukemisesta vasta eläkkeellä, tuskin on koskaan ollutkaan OIKEA kirjojen ystävä ja lukutoukka. Eikä hän taida käsittää, mistä jää paitsi.

    VastaaPoista
  2. Tavallaan ymmärrän rouvaa, jos se on yhtä hullusikalukija kuin meikä, että hyvää kirjaa ei voi jättää kesken vaikka ... vaikka... no jos vaikka mitä! Eli jos kirjoihin jää uppojumiin ja ite tunnistaa tään ongelman! Ei voi lopettaa, ei voi katkaista.

    Mutta jos kyse ei oo siitä ja kirjojen lukemista väistää ihan muuten vain, niin sit en symppaa.

    VastaaPoista
  3. Between, just näin, ei taida tietää... Zepa, mieluummin ollaan niitä perunat pohjaan polttavia hullusikalukijoita kuin ei lukijoita ollenkaan :D
    No ei, kyllä mä kanssa ymmärrän sen pointin, että työ- ja perhekiireet verottaa lukemista, totta kai, mutta ei kai sitä nyt sen takia tarvitse itseltään kategorisesti kieltää? Mystistä, mystistä. Huomatkaa, että kuitenkin KUVALLISTEN (muljauttelen silmiäni!!!) sisustuskirjojen ja lehtien lukeminen oli sallittua. Aijaijai, sieluun sattuu... ;)

    VastaaPoista
  4. Mä oon täällä joskus käynyt, mutta en varmaan mitään koskaan kommentoinut. Meillä H luki ton Zlatanin vauhdilla kahden yön Tampere-reissun aikana ja ihmettelin vähän intoa. Ajattelin että ei kyllä mua kiinnosta pätkääkään, mutta pitänee sittenkin harkita.

    Terv. "kotiäiti ja konsultti & kohta taas kollegasi Lauttasaaresta"

    VastaaPoista