keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Virtsapussit, eiku.

Kuin varkain livahti taas pari viikkoa niin etten päivityksiä tänne tehnyt. Se on muuten jännä kuinka se kynnys kirjoittamiselle kasvaa mitä kauemmin edellisestä merkinnästä on kulunut. Vielä kun tässä on kirjoitellut taas vaihteeksi ja henkensäpitimiksi erittäin työllistävää tutkimussuunnitelmaa niin on tuntunut siltä, että sellainen arjen luovuus on ollut aika hyvin imettynä viime viikkoina. No mutta selittelyt taas sikseen. Rankkaa oli ja sillä viisiin :)

Sain kummitädiltäni blogin ensimmäisen tunnustuksen. Kummitädistäni on tullut varsinainen himobloggaaja ja halusi kiittää minua siitä, että houkuttelin hänet aikoinaan mukaan touhuun. Kiitos itsellesi rakas kummitäti, on ollut ihana lukea sinun puutarhajuttuja ja oppia! (Meillähän ei ollut mitään käryä siirtolapuutarhapalstaamme ensimmäistä kertaa mittaillessamme, että mitä täällä pitäisi oikein tehdä. Paitsi leikata nurmikkoa.) Kummitätini oli saanut tunnustuksen itse blogikaveriltaan Katjalta. Kiitos kaunis!
Kuva blogista:Viherpiiperrystä sun muuta.


Mutta siis! Säilöntäpuuhia ollaan jatkettu ja omenoita lohkottu soseeksi niin, että pakkanen on sosetta turvoksissa. Veimme me tässä toissa viikonloppuna omenoita myös mehuasemalle. Siippa ronttasi Ikea-säkeissä 36 kg omenaa puristettavaksi. Minä ja sintti vain katsottiin päältä (joidenkin sekin homma täytyy tehdä).

Virtsapussit. Jatkamme esteettisellä säilöntälinjalla, tässä siis lähdössä pakastimeen noin 18 litraa tuorepuristettua omenamehua. Huom. vain YKSI laatikko pakastimesta tuolle määrälle mehua. Mitenköhän paljon 18 pulloa olisi vieneet tilaa...?
Se mehunpuristus oli kyllä näppärää puuhaa! Eihän siinä mehuaseman miehillä kestänyt kuin vartin verran ja koko ompposatsi oli mehuna tynnyrissä. Sitten meillä meni toinen vartti siihen, että pullotettiin ja pussitettiin mehut. Totesinkin jo joskus aikaisemmin, että löysin noita kuvissa näkyviä hanallisia mehupusseja Tarjoustalosta hintaan 10 euroa/6kpl. Tuossa googletellessani huomasin, että näitä samanlaisia hanapusseja saa myös kotiviinitarvikkeita myyvistä kaupoista.

Näitä oli ihan suht kätevä täyttää. Vielä hiomisen varaa on siinä, että saa pussin ihan kunnolla täyteen.

Mehupussit ovat suht käteviä täyttää, mutta vielä emme osaa sanoa, kuinka käteviä ne ovat käyttää... Tuollainen tuore omenamehu ei ainakaan nimittäin pullossa montaa päivää säilynyt, vaan kovin nopeasti alkoi käymään... (Oli muuten hauska yllätys yhtenä TYÖaamuna mehua hörpätessä huomata, että aika kipakasti potkaisee vastaan...) Pakkasessahan noita mehuja me säilömme, mutta tuon mehupussin potentiaalinen ongelma on se, että vetoisuus on 3 litraa ja mehun kulutus meidän perheessä nyt ei varsinaisesti ole tuollaisia määriä muutamassa päivässä...
Hmm, eli saa nähdä, oliko tämä pussitus nyt sitten hyvä vai huono juttu loppupeleissä. MUTTA hyvä puoli noissa pusseissa on ehdottomasti se, että 18 litraa mehua uppoaa huomattavan pieneen tilaan.

Mehua tuli niin paljon (yhteensä 22 litraa 36 kilosta omenaa), että meillä ei pussit riittäneet vaan jouduttiin ostamaan lisäksi pulloja mehuasemalta. Kaiken kaikkiaanhan tuo mehun puristus ei suinkaan tullut ilmaiseksi vaan pusseineenpulloineen ja mehustusmaksuineen hintaa per litra tuli lopulta 1,5 euroa.
Virtsapussit. Nih. Ei muuta kuin nauttimaan luonnon antimista.

2 kommenttia:

  1. Vähän vetää aiheen ohi, mutta minkä alan tutkija olet? Ei ole tietenkään pakko paljastaa, jos et tahdo! :) Mielenkiinnosta kyselen, kun itse olen miettinyt myös jatko-opintoja. -Tiina

    VastaaPoista
  2. Heippa, mä olen Aallossa tutalla, leipälajina palkitsemisen tutkiminen ja kehittäminen.
    Meillä on se kiva, että vapausasteita on vielä toistaiseksi aika mukavasti ja tässä vuosien saatossa on päässyt kaikenlaista kivaa tekemään ja kehittelemään. Hyvinkin itseohjautuvaa työtähän tämä on, yksityisyrittäjä meininkiä monessa kohtaa, mutta siinäpä tuo suola onkin ;)

    VastaaPoista