sunnuntai 12. elokuuta 2012

Väriä pintaan!

Kaivelin taas vähän kellaria. Tai no tarkemmin sanottuna siippa kaiveli ja minä hiirihannari seisoin rappusten yläpäässä tarkkailemassa tilannetta. Vieläkään ei muuten hiiri hyökännyt kimppuun. Mutta jos sinne kellarinperälle joskus menen, niin sit on taatusti joku hiirilauma mussa kiinni. Arghargh. No niin...
Asiaan. Saimme ekana siirtolapuutarhakesänä Uolevi-naapurilta pari korituolia jotka hän oli joskus pelastanut joltain siirtolavalta ja nyt hän puolestaan halusi päästä niistä eroon. Tuolit olivat malliltaan kivannäköiset ja varustettu kammottavilla hiirenkusenhajuisilla pehmustetyynyillä. Ko. tyynyt unohtuivat meillä vielä klitsuun muutamaksi viikoksi ja hyi oksetus, kuinka ne haisivat, jos mahdollista, niin vieläkin hirveämmälle sen jälkeen. Olisiko niihin sitten käyneet kaikki kellarin miniasukit jättämässä omat hajumerkkinsä... No tyynyt lähtivät yllättäen roskikseen ja tuolit unohtuivat käyttökelvottomina kellariin kunnes tänään, tattadaa, päätin kaivaa ne esiin, pestä, hioa ja lakata.
Jotain pientä kyljessä. Nooo, toluvesi ja aurinko tepsii näihin ongelmiin!
Hiottuna tuoli näyttää ihan Disneylandtekovanhamuovituolilta.
Beibellä on uudet vaatteet.

Vintillä on edellisten jättämä vieraspatja, siitä saan leikattua uudet pehmusteet tuoleihin ja vielä kun kaivelen kätköistäni kivoja kankaita (tai sijoitan oikein uusiin kankaisiin) niin saadaan kivat nojatuolit. Vähän haaveilen, että laitettaisiin ne kotikodin olohuoneeseen, mutta siippa empii vielä, täytyy vähän pehmitellä sitä ja laittaa kunnon tyynyt niin ettei herran takamus yhtään kärsi tuolin tukirimoista. Josko se sitten...
Mä nään noi nojatuolit meidän "kirkonpenkkien" tilalla olohuoneessa. Ehkäpä vielä lampaantaljat molempiin nojatuoleihin tyynyjen päälle. Oijoi, siinäpä vasta olisi mukavat pesät istuskella. Kirkonpenkit kun eivät varsinaisesti mukavuudella pääse lesoilemaan...Sen sijaan noissa nojatuoleissa on potentiaalia kunnon löhöpaikoiksi, ovat tuolla lailla mainion kokoiset, lyhyet ja leveät.

Nojatuolit saivat kunnon käsittelyn. Ensin jynssäsin ne kunnolla reippaasti saippuavedellä lotraten ja huuhtelin kunnolla. En mitään piperrellyt vaan ihan ronskisti vaan puutarhaletkulla ja mäntytoluvedellä roiskin menemään. Sitten aurinkokuivatus ja maaninen jyräys hiomahiirellä. Kolme hiomapaperiarkkia siinä kului ja varmaan vähän turhankin kanssa niitä tuoleja hinkkailin, mutta pysyypä ainakin lakka!
Väriä tosiaan tuolit saivat viime kesänä ostamastani Unica Super (kuinkas ollakkaan...) lakasta, joka oli sävytetty mustaksi. Piti tuvan ovi sillä maalata, mutta taitaa mennä vaihtoon koko ovi, joten ihan hyvä vaan, että tuli lakka nyt käyttöön.
Olen taas huipputyytyväinen. Pirskatin komiat tuolit tuli!

5 kommenttia:

  1. Kylläpä tuli kauniit! Vau! Rimojen tuntumista persien alla voisi vähentää laittamalla jonkin istuintyynyä pienemmän, kovan ja tasaisen levyn rimojen ja tyynyn väliin. Eihän se sieltä minnekään näy kun laittaa silleen ettei näy.

    Tosi kaunis sininen on tuo väri - silmä lepää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Vaneria väliin, niin ei tosiaan tarvi pehmusteiden olla kuin rinsessoilla. Hyvä idis, kiitos Zepa! :)

      Poista
  2. Niistähän tuli tosi hianot! Mii laik :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Odotan intopinkeenä, että pääsen väkertämään niihin pehmusteita. Mä haluan tehdä noista sellaiset unelmanihanat lököilypaikat. Sellaiset, että sohvalla ei enää malta edes istua kun noi olis niin mukavat :D

      Poista