Sammakkokakku ja minijoulu

Eilen vietettiin sintin 2vee synttärijuhlia. Tällä kertaa "pienimuotoisesti" eli vain perheet ja kummit oli kutsuttu. Siitä huolimatta vilske oli melkoinen. Meillä on aika isot perheet, huomaamma näin kun ollaan änkeydytty meidän kaksioon kaikki samalla kellonlyömällä...

Sintin synttärikakku oli tänä vuonna omena jonka päällä istuskeli kaksi sammakkoa.

Jotenkin vähän tuollaisia... Symppiksiä nuo sammakot :D Täytekakku oli 8 kananmunan pohja. Toisin sanoen, tein kaksi kakkua ja sitten jälleen kokosin ne täytteiden kera ylösalaisin isoon kulhoon. Olen ottanut itselleni jonkinasteisen haasteen siitä, miten monta erilaista kakkuteemaa voi rakentaa saman pohjan ympärille. Tähän mennessä olen tehnyt leppäkertun ja iglun pingviineillä. Eiköhän tuo pyöreä muoto taivu vielä aika moneen muuhunkin teemaan...

Tänä aamuna meillä on ollut jännittävää. Junaradasta tuli tooosi iso kun sekä mummu ja vaari että kummitäti toivat Brion junarataa isolle pojalle. Lisäksi sintti sai upean puisen "akkoin" eli traktorin, mahtavan lootallisen Duploja joista saa hienonhienon sairaalan, kirjan, paidan, supersankarin alusvaatesetin, pallon, repun ja kaikki Suomen kalat pöytätabletit. Ne kalatabletit oli kuulemma vähän myös vanhemmille suunnattu kun minä taisin sekoittaa kampelan ja lahnan tässä taannoin...

Tiskikone jytisteli kolme kierrosta juhlien jälkeen ja vielä äsken tiskasin vuoren verran käsin erilaisia kulhoja ja tarjoiluastioita. Lattiat lainehtivat murusia ja kirjahyllystä löytyy "rusinajemmoja". Oli kyllä kivaa! Kiitos kaikille kun tulitte ja kiitos vallan mainioista ja upeista lahjoista joita sintti sai! Meillä on tänään ollut täällä kunnon joulupäivän aamun tunnelmat. Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikone pauhuaa viimeisiä astioita aattoillalta eikä patterit ole vielä loppuneet edellisenä päivänä saaduista leluista...
Nyt sintti syö vähän lounasta ja sitten pikkuhiljaa päikkäreille. Me aikuiset päästään kohta brunssille kavereiden kanssa, sintti nukkukoon sen aikaa rattaissaan, sitten äänestämään ja kevyttä touhuilua ja upeasta auringosta nautiskelua.
Mahtava sunnuntai tulossa!

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!

Eat That Frog!

Olen tässä miettinyt syntyjä syviä viime aikoina ja päätynyt siihen, että otan ylikarseanepärealistisen tavoitteen jota kohti laukkaan loppusyksyn ajan. Tavoite on niin pöyristyttävä, että en kehtaa sitä tähän kirjoittaa, todetaan nyt vain häveliäästi, että siihen liittyy järjettömän paljon kirjoitustyötä, hirvittävästi analysointia, toivoton määrä lukemista, ynnä muuta mieltä ylentävää... hahaha. Hirvittää ja samalla puhkun uutta tarmoa. Kiitos Kirsi Pihan Optiossa suositteleman ajanhallintaoppaan! KYLLÄ. Kauppalehden Optiossa oli Kirsi Piha lueskellut läpi ja arvioinut kymmenkunta ajanhallintaopasta ja minä ostaa pamautin yhden Pihan suosittelemista kirjoista.

Hyvä kirja. Simppeli ja juuri siksi niin paljastavan tehokas. Brian Tracyn Eat That Frog. Ostin omani täältä eli Play.comista. Toimii muuten hyvin tuo Play.com ei postimaksuja ja kun suoraan töihin kaikki kirjat aina tilailen, niin ilmestyvät näppärästi omaan lötteröön ilman, että täytyy juosta Sturenkadun postiin (joka on jotenkin hirveän hankalassa kohdassa ja vain kuuteen asti iltaisin auki...) niitä haeskelemaan.

Ja kyllä Kirsi tietää. Kirja on yksinkertaisuudessaan Nerokas. Sain tehtyä ison päätöksen oikeastaan sen avulla, että lueskelin tuota Tracyn Eat That Frog-kirjaa, jossa kehoitetaan ytimekkäästi lopettamaan kiertely ja kaartelu turhien puuhasteluiden keskellä ja syömään se rumin ja etovin sammakko heti aamutuimaan. Edellyttäen tietysti, että on tehnyt sen verran itsetutkiskelua, että tietää mikä se sammakko oikein on...
Minä olen nyt sitten tehnyt työtä käskettynä eli pohtinut ankarasti (näkyy muuten myös blogihiljaisuutena, tajusin juuri...) ja nöyrästi olen joutunut myöntämään, että häkellyttävän vähän sitä käyttää aikaa siihen, että ihan aidosti pohtisi työasioita jotka täyttävät työpäivän ja sitä miten nuo tehtävät oikeastaan siihen tärkeimpään työtehtävään kontribuoivat. Yleensä nimittäin todella vähän ja tämä on se Tracyn kirjan suurin ravistelu joka kyllä kolahti myös allekirjoittaneelle.
Olen siis päässäni järjestellyt ja tutkaillut viileän analyyttisesti (kröhöm...) työtehtäviäni ja palastellut niitä tärkeysjärjestykseen. Ja olen jopa rustaillut itselleni tavoitelappusta. Se tuntuu tosi nololta, mutta samaan aikaan perhanan hienolta.

Olen tehnyt aika paljon etäpäiviä viime viikkoina. Siinä on monta hyvää puolta. Töiden rytmityskin menee näppärästi  pesukoneellisten mukaan... Pölypallot kaapin alla todistavat, että en todellakaan siivoa kotipäivinä...

Etäpäivinä linnottaudun sohvalle. Otan kirjan syliin, läppärin ikkunalaudalle ja alan miettiä. Luen montaa kirjaa yhtä aikaa ja innostuessani ravaan pitkin olkkarin mattoa niin, että siihen epäilemättä jää kohta kulumakohdat kurvailuistani.

Sohvatyöpisteen hyvä puoli on myös maisema. Se on avara ja kattojen yllä. Tekee hyvää ajattelulle...

Virtsapussit, eiku.

Kuin varkain livahti taas pari viikkoa niin etten päivityksiä tänne tehnyt. Se on muuten jännä kuinka se kynnys kirjoittamiselle kasvaa mitä kauemmin edellisestä merkinnästä on kulunut. Vielä kun tässä on kirjoitellut taas vaihteeksi ja henkensäpitimiksi erittäin työllistävää tutkimussuunnitelmaa niin on tuntunut siltä, että sellainen arjen luovuus on ollut aika hyvin imettynä viime viikkoina. No mutta selittelyt taas sikseen. Rankkaa oli ja sillä viisiin :)

Sain kummitädiltäni blogin ensimmäisen tunnustuksen. Kummitädistäni on tullut varsinainen himobloggaaja ja halusi kiittää minua siitä, että houkuttelin hänet aikoinaan mukaan touhuun. Kiitos itsellesi rakas kummitäti, on ollut ihana lukea sinun puutarhajuttuja ja oppia! (Meillähän ei ollut mitään käryä siirtolapuutarhapalstaamme ensimmäistä kertaa mittaillessamme, että mitä täällä pitäisi oikein tehdä. Paitsi leikata nurmikkoa.) Kummitätini oli saanut tunnustuksen itse blogikaveriltaan Katjalta. Kiitos kaunis!

Kuva blogista:Viherpiiperrystä sun muuta.

Mutta siis! Säilöntäpuuhia ollaan jatkettu ja omenoita lohkottu soseeksi niin, että pakkanen on sosetta turvoksissa. Veimme me tässä toissa viikonloppuna omenoita myös mehuasemalle. Siippa ronttasi Ikea-säkeissä 36 kg omenaa puristettavaksi. Minä ja sintti vain katsottiin päältä (joidenkin sekin homma täytyy tehdä).

Virtsapussit. Jatkamme esteettisellä säilöntälinjalla, tässä siis lähdössä pakastimeen noin 18 litraa tuorepuristettua omenamehua. Huom. vain YKSI laatikko pakastimesta tuolle määrälle mehua. Mitenköhän paljon 18 pulloa olisi vieneet tilaa...?

Se mehunpuristus oli kyllä näppärää puuhaa! Eihän siinä mehuaseman miehillä kestänyt kuin vartin verran ja koko ompposatsi oli mehuna tynnyrissä. Sitten meillä meni toinen vartti siihen, että pullotettiin ja pussitettiin mehut. Totesinkin jo joskus aikaisemmin, että löysin noita kuvissa näkyviä hanallisia mehupusseja Tarjoustalosta hintaan 10 euroa/6kpl. Tuossa googletellessani huomasin, että näitä samanlaisia hanapusseja saa myös kotiviinitarvikkeita myyvistä kaupoista.

Näitä oli ihan suht kätevä täyttää. Vielä hiomisen varaa on siinä, että saa pussin ihan kunnolla täyteen.

Mehupussit ovat suht käteviä täyttää, mutta vielä emme osaa sanoa, kuinka käteviä ne ovat käyttää... Tuollainen tuore omenamehu ei ainakaan nimittäin pullossa montaa päivää säilynyt, vaan kovin nopeasti alkoi käymään... (Oli muuten hauska yllätys yhtenä TYÖaamuna mehua hörpätessä huomata, että aika kipakasti potkaisee vastaan...) Pakkasessahan noita mehuja me säilömme, mutta tuon mehupussin potentiaalinen ongelma on se, että vetoisuus on 3 litraa ja mehun kulutus meidän perheessä nyt ei varsinaisesti ole tuollaisia määriä muutamassa päivässä...
Hmm, eli saa nähdä, oliko tämä pussitus nyt sitten hyvä vai huono juttu loppupeleissä. MUTTA hyvä puoli noissa pusseissa on ehdottomasti se, että 18 litraa mehua uppoaa huomattavan pieneen tilaan.

Mehua tuli niin paljon (yhteensä 22 litraa 36 kilosta omenaa), että meillä ei pussit riittäneet vaan jouduttiin ostamaan lisäksi pulloja mehuasemalta. Kaiken kaikkiaanhan tuo mehun puristus ei suinkaan tullut ilmaiseksi vaan pusseineenpulloineen ja mehustusmaksuineen hintaa per litra tuli lopulta 1,5 euroa.

Virtsapussit. Nih. Ei muuta kuin nauttimaan luonnon antimista.

Tuntia myöhemmin

 ...he istuivat "ruokasalin" (tirsk) pöydän ääressä maistelemassa omenahyvettä...

Tehtiin äsken omenasosetta ensimmäisistä syötäväksi kelpaavista pudokkaista. Omppoja tuli kotiin tässä erässä 8 kg, joista kattilaan kiehumaan päätyi 5,5 kg ja biojätteisiin loput osat. Tarkkoja punnitustietoja innostuttiin keräämään matkalaukkupuntarin avulla. Puntariin pääsi myös sintti, samassa kasissa kuin missä ompotkin olivat. Sintti painoi 11,7 kg. Vaipat ja iso omena 480 grammaa...
Heh.

Mutta omenasose. Tuo maailman helpoin marttailu ikinä. Meillä meni tunti koko hommaan. Siis siihen, että ompot oli valmiina soseena purkeissa! Ja hommaan kuului siis myös sintin kantelut pitkin kämppää Clas Ohlsonin kassissa (toiset kantaa pikkukoiria laukussa, hei) ja omenahyveen teko. Tunti. Ei paha. Suositan! En tiedä miten ihmiset ruukaa sosetta tehdä, mutta meillä on sellainen äärimmäisen simppeli lähestymistapa soseen tekoon. Pakkaseen kun niitä laitetaan, niin ei tarvi sokereillakaan lotrata. Lohkon omenat kuorineen siemenkodan ympäriltä ja heitän kattilaan, lorautan vähän vettä sekaan ja kiehuttelen niin kauan, että lohkot on pehmeitä. Sitten surautan lohkot sauvasekoittimella soosiksi.
Kyllähän niistä kuorista tulee vähän hampaillekin töitä, ei siitä soosista jaksa mitään silkkistä pyreetä vääntää, mutta meidän pesuetta se ei kyllä ole häirinnyt
5,5 litraa omenasosetta jäähtyy nyt ikkunalaudalla. Säilöntäsesonki on nyt niin korkattu!

Sintti lajittelee. Ja ojentelee pönttöjä. Tavaramerkki KIELII keskittymisestä...

Nämä omppososeet eivät ole söpöissä lasitölkeissä ihanien japanilaisteippien kanssa koristeltuna. Ei, tämä on arkirealismia. Näitä pönttöjä menee maksimaalisen paljon pakastimeen. Meillä on tätä samaa kokoa olevia purkkeja varmaan 50. On muuten kätevää. Eri kokoiset ja malliset pöntöt eivät koskaan asetu pakkaseen mitenkään optimaalisesti. Nämä asettuvat. En mä kontrollifriikki ole, mutta tilanpuute johtaa ajattelemaan pieniä asioita järkeviksi ;D

Vertailun vuoksi...

Poimittiin omenoita omenapuiden alta...

Jotain saatiin myös syömäpuolelle...

Suhteet kohdallaan! Heh. Noooh, eiköhän tuo tuosta käänny toisinpäin kun alkaa omenat oikein kunnolla kypsyä. Nyt napsittiin omppoja kotiin mukaan puunravistustekniikalla, saatiin noiden kuvassa olevien kaveriksi vähän lisää soseomppoa.

Nyt omppososetalkoisiin! Kunhan nuo omenat tuosta kypsyvät vielä vähän, vaan ei liikaa, viemme 30 kilon satsin (tämä on tarkkaan laskettu etukäteen) mehuasemalla puristettavaksi. Löysin Tarjoustalosta aika käteviä mehupussejakin. Näyttävät samoilta kuin viinitonkkien pussit. Kuuden pussin setti maksoi tarjouksessa 10 euroa ja niihin menee 18 litraa mehua. Aika näppärän tuntuista, tokikin harmillisesti kertakäyttöisiä... Raportoin lisää kunhan päästään mehuasemalle... :)