Minä Zlatan. Siinäpä vasta kaikille meille penkkiurheilijoille ja astetta kovemmille antifutareille oivallinen kesämakupala luettavaksi. Hölkäsen pöläystähän en fudiksesta ymmärrä, yhtäkään matsia en ole katsonut ilman, että siihen olisi liittynyt joko a)bileitä b) juomista tai c)molempia, mutta Minä, Zlatan-kirja on imaissut mukaansa kyllä voimallisesti. Hyvää kerrontaa hullun sekopäisestä kaverista, joka saa minun sympatiani. Paha poika. Sekopää poika. Ongelmien aiheuttaja poika. Aina poika joka on vastuussa myös muiden toilailuista kun kerran sen pahiksen leiman on kerran itselleen otsaan niitannut. Paljon on futari epäilemättä aihetta jurmutukselle antanut, mutta kyllä kirjaa lukiessa myös näkyy se raadollinen puoli syntipukin metsästyksestä...
Sunnuntaina päätin kokata armaalle perheelleni hieman edellispäivän lohenjämien kaveriksi kananmunakastiketta, perunoita ja tehdä tuhdin avokadosalaatin kylkeen. Sitten istahdin lukemaan. Ja luin. Ja luin. Zlatan viiletti kentillä ja ruoka porisi liedellä. Lopetin lukemisen kun palaneen käry alkoi haitata näkyvyyttä. Katoin pöytään kylmää lohta, erittäin kovaksi keitettyjä kananmunia, lounaalta jääneen puolikkaan avokadon, sitruunanjämän ja pohjaanpalaneita perunoita. Ne hyvät aikomukset. Meikäläisessä on tätä Martta-ainesta.
P.S. vielä yksi juttu josta JÄR-KY-TYIN! Lueskelin viime viikolla anopin mökillä jotain lehteä, jossa viimeisellä sivulla oli juttu jostain rouvasta joka oli pistänyt pystyyn pienen bisneksen harrastustoimintana aloittamastaan lelujen ompelusta. Rouva kertoi olleensa aikaisemmin kova lukemaan, mutta bisneksen ja lasten yhdistelmän myötä jostain piti luopua ja hän teki PERIAATEPÄÄTÖKSEN, että lehtiä ja kuvallisia sisustuskirjoja saa lukea, mutta romaanien aika on seuraavan kerran eläkkeellä.
Eläkkeellä! Periaatepäätös!
Jep. Spontaani ähkäisyni oli kutakuinkin, että mitä helvettiä? Miksi pitää luopua kirjoista? En ihan aidosti, oikeasti ja aikuisten oikeasti ymmärrä miksi. En ymmärrä. Testasin ymmärrystä myös anopilta ja siipalta. Ei tajunneet nekään.
P.S. pahoittelut kuvattomuudesta, en nappaa muiden ottamia kuvia netistä tänne, en edes viitaten, joten nyt kun kirjan kansikuoret ovat kotosalla enkä saa mitään säällistä kuvaa otettua, ei ole kuvaa.
