sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sammakkokakku ja minijoulu

Eilen vietettiin sintin 2vee synttärijuhlia. Tällä kertaa "pienimuotoisesti" eli vain perheet ja kummit oli kutsuttu. Siitä huolimatta vilske oli melkoinen. Meillä on aika isot perheet, huomaamma näin kun ollaan änkeydytty meidän kaksioon kaikki samalla kellonlyömällä...

Sintin synttärikakku oli tänä vuonna omena jonka päällä istuskeli kaksi sammakkoa.
Jotenkin vähän tuollaisia... Symppiksiä nuo sammakot :D Täytekakku oli 8 kananmunan pohja. Toisin sanoen, tein kaksi kakkua ja sitten jälleen kokosin ne täytteiden kera ylösalaisin isoon kulhoon. Olen ottanut itselleni jonkinasteisen haasteen siitä, miten monta erilaista kakkuteemaa voi rakentaa saman pohjan ympärille. Tähän mennessä olen tehnyt leppäkertun ja iglun pingviineillä. Eiköhän tuo pyöreä muoto taivu vielä aika moneen muuhunkin teemaan...
Tänä aamuna meillä on ollut jännittävää. Junaradasta tuli tooosi iso kun sekä mummu ja vaari että kummitäti toivat Brion junarataa isolle pojalle. Lisäksi sintti sai upean puisen "akkoin" eli traktorin, mahtavan lootallisen Duploja joista saa hienonhienon sairaalan, kirjan, paidan, supersankarin alusvaatesetin, pallon, repun ja kaikki Suomen kalat pöytätabletit. Ne kalatabletit oli kuulemma vähän myös vanhemmille suunnattu kun minä taisin sekoittaa kampelan ja lahnan tässä taannoin...

Tiskikone jytisteli kolme kierrosta juhlien jälkeen ja vielä äsken tiskasin vuoren verran käsin erilaisia kulhoja ja tarjoiluastioita. Lattiat lainehtivat murusia ja kirjahyllystä löytyy "rusinajemmoja". Oli kyllä kivaa! Kiitos kaikille kun tulitte ja kiitos vallan mainioista ja upeista lahjoista joita sintti sai! Meillä on tänään ollut täällä kunnon joulupäivän aamun tunnelmat. Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikone pauhuaa viimeisiä astioita aattoillalta eikä patterit ole vielä loppuneet edellisenä päivänä saaduista leluista...
Nyt sintti syö vähän lounasta ja sitten pikkuhiljaa päikkäreille. Me aikuiset päästään kohta brunssille kavereiden kanssa, sintti nukkukoon sen aikaa rattaissaan, sitten äänestämään ja kevyttä touhuilua ja upeasta auringosta nautiskelua.
Mahtava sunnuntai tulossa!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.


Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...
Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...
Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.
Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:
  • Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
  • Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
  • "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
  • Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)
Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.
Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...
Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D
Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.
Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)
Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.
Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!