maanantai 31. lokakuuta 2011

Kirjamessut

Sunnuntaina käytiin kirjamessuille. Olin jo vähän tuuminut, että ei vissiin tänä vuonna tule mentyä, kun en jaksanut alkaa mistään kysellä vapaalippuja sinne. Mutta lauantainapa kummitätini antoi sintin synttäreillä omat vaparinsa jotka olisi muuten jääneet käyttämättä. Joten mentiin kuin mentiinkin messuilemaan. Siellä sitten orastavassa flunssassa kierreltiin ja vähän puhti poissa selailtiin kirjoja ja ihmeteltiin taas kirjamessujen oheistoimintojen määrää ja kirjavuutta.
Mun mielestä siellä oli aika hyvissä hinnoissa kirjat, tai siis, ei kai missään varsinaisesti mainostetakaan, että messuilla olisi jotenkin erityisen edullista tehdä ostoksia, mutta jotenkin sitä vaan silti niin odottaisi... Nyt ei päästy siipan kanssa oikein kumpikaan vauhtiin. Ostokasseihin eksyi lopulta vain pakollinen Steve Jobs elämäkerta sekä Wilkinson ja Picketin Tasa-arvo ja hyvinvointi, joka vaikutti kiinnostavalta. Niin ja sintille ihana pikku kakkosen t-paita. Mutta kahden himolukijan messukäynniksi saalis oli kyllä aika säälittävä...

Sintti sai hauskan 3D kortin, jonka hän sitten ihan itse teki, öh, taiteeksi. Ei se kuitenkaan, hämmästyttävää sinänsä, ihan suikaleiksi tuota kukkaa saanut, vaikka takakannen ohjeissa todettiin, oletettavasti aikuisille, että "Do this gently..."
Suuri keskittyminen synttärilahjapalikoihin.
Tää messuasia on jotenkin jännä juttu muutenkin. Habitaressakin alkusyksystä (vessareissun ja tuttuihin törmäämisen jälkeen) jaksettiin kierrellä näyttelyitä reilu tunti. Jep. Niin kiinnostavaa oli... Löysin yhden kivan maton ja hauskan pahvisen lastenhuoneen tuolin ja testasin jo aikaisemmin minua kiinnostaneen humantoolin, mutta muuten oli kivat jutut vähissä. Lähinnä tuli bläääh-tunne tai kuten siippa asian ilmaisi: ihan kuin olisi kiertänyt Lanternan kaupat ja poikennut kotimatkalla yhdelle kirpparille. Jotenkin ainakin tuota Habitaren konseptia pitäisi freesata, vuodesta toiseen samat näytteilleasettajat ja samat tavarat. Päänäyttelyssä ei ole ollut juuri minään vuonna mitään kovin kiinnostavaa... Paitsi jotkut erityiset teemat kuten Trashdesign ja ArtHelsinki jotka olivat kivoja.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Leppäkerttu!

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, mutta hiljaista ei ole ollut muuten elämässä. Sintillä oli eilen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Yksi kynttilä koristi leppäkerttukakkua! Oli mammallekin jotain ihan ensimmäisen kerran, nimittäin marsipaanikuorrutuksen teko kakun päälle. Hieno leppis tuli! Pikkuveli teki toisen kakkusen koristelut ja yhdessä tuumailtiin ja pähkäiltiin ja kaulittiin marsipaaneja. Kyllä siihen joku tovi meni ennen kuin kakut olivat valmiit, mutta oli kyllä hauskaa puuhaa! En yhtään ihmettele, että porukka jää tällaiseen koukkuun.


Tein nuo ekakertalaiselle sopivan helpot leppikset Ullanunelmien sivuilta löytyneen mallin mukaisesti, pikkasen tuunaten. Tuossa ohjeessa tehdään yksi 5 munan taikina, mutta minä tein kaksi annosta niin sain tehtyä yhden isohkon leppiksen ja pikkuleppiksen. Mietin, että miten saisin helpoiten kakut puolipalloiksi ja päädyin kokoamaan ne sopivan malliseen kulhoon. Elmukelmutin kulhon sisäpuolelta ja aloin latoa kakkupohjaa ja täytettä vuoronperään. Pistin hetkeksi lautaset kakkujen painoksi ja aloimme, sillä välin kun kakut vähän painuivat muoteissaan, kaulia marsipaania ja sokerimassaa.
Tosi siististi pysyivät kakut muodossaan kun kumosin kulhot tarjoiluvadeille. Niiden päälle oli varsin helppoa laittaa päällysteet. Me ekakertalaiset ei kyllä heti aluksi tajuttu lotrata tarpeeksi paljon pölysokerilla, joten ison leppiksen punaisesta kuoresta tuli vähän ei-niin-strömsö osittain. Siksi leppiksellä on vartaloonsa nähden varsin iso pää. Heh.

Sintti ja sintin serkkupoika tarkkoina.

Juhlat meni kivasti ja porukkaa oli paljon. Oltiin mummovaarilassa Espoossa juhlimassa kun tämä meidän evakkokoti on niin pieni (eikä täällä ole tiskikonetta... Aika ehdoton, kun on kolmisenkymmentä vierasta...) Aika haipakka päivä oli ja kun illalla tänne kotosalle päästiin ja sintti kellahti omaan sänkyynsä, niin kyllä meillä viinipullo aukesi ja sohvanpohja kutsui.
Zzzzzz...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hissun kissun talviteloille...

Tulimme eilen ns. kaupunkikotiin. Auto oli turpeana tavaraa ja ihmisiä kun lähdimme siirtolapuutarhalta. Jotenkin vähän haikeaa, vaikka eihän tuo mökki mihinkään karkaa... Laskettiin siipan kanssa, että tämä oli meidän mökkihistorian pisin yhtämittainen rupeama. Liki neljä viikkoa putkeen mökillä! Aina välillä minä olen ajanut töihin kaupunkikodin kautta päästäkseni suihkuun, jos en ole jaksanut illalla kömpiä koko alueen yhteisille suihkuille.
Nyt oli pakko tulla sivistyksen pariin kun alueelta katkaistiin tänään maanantaina vedet. Putket ovat niin lähellä maanpintaa ja heppoisia, että ensimmäiset hallayöt ne jo jähmettävät. Menee ehkä vähän turhan sisseilyksi olla mäkillä vain jonkun tonkkaveden varassa...

Pikkujätkä touhukkaana.

No nyt sitten ollaan kotosalla, siippa lähti työmatkalle Tukholmaan ja minä vietän sintin kanssa huomisen kotona. Pikkumies on taas onnistunut nappaamaan itsellensä kuumeen ja kamalan inhottavan kuuloisen yskän. Siellä se nyt nukkuu, joskin joudun kyllä pikkuisen varmaan kohta herättämään, ei taida muuten yöunet tulla illalla...
Pesukone laulaa taas taustalla ja evakkokodissa on täyskaaos. Kaikki laukut ja nyssäkät mitä eilen mökiltä tänne raahattiin odottavat edelleen purkajaansa. Yngh. Jospa sitä vielä tänään innostuisi pitämään pientä pyykkishowta ja saisi nuo eilen illalla jyrisseet, nyt jo toivonmukaan kuivat pyykit kaappeihin...

Siivosin kuivatavarahyllyt ja laitoin kaiken minkä vaan pystyin lasitölkkeihin. Olen noita tölkkejä aina muistaessani syksyisin hamstrannut ja hyvä niin, ei pääse pikkujyrsijät käsiksi kuiva-aineisiin, eikä tuoksu ruoka hiirihoukuttimena! Etualalla on ihana Alessin öljyteline jonka olen saanut aikoja sitten joululahjaksi. Kotona on niin paljon noita erilaisia mausteiden säilytysastioita, että päätin raaskia tuoda sen tänne mökille. On ainakin käytössä!
Espressopurkki, tavallisen kahvin purkki ja vihreä tee-suklaarasia maustepusseille. Mahtavia värejä ja kuoseja!
Tää on vähän YÄÄÄÄÄÄKKKK. Tsih. Meillä on ollut näitä banaanikärpäsansoja siroteltuna mökillä sinne tänne. Toimii! Noissa paukuissa on kavalasti siideriä, sokeria, etikkaa ja tappaja-ainesosana tiskiainetta (rikkoo pintajännityksen vedestä ja banaanikärpäset hukkuvat, mutta onneksi sokerihumalassa...)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Viikonlopun löysäilyt

Sairasteluputki on hetkeksi laitettu tauolle ja viikonloppuna ollaan rauhassa möllötelty koko perhe. Kenenkään nenä ei ole valunut tai kurkku röhissyt. Mahtavaa!
Ollaan touhuttu kaikkea mukavaa ja toki tietysti käyty hulluilla päivillä... Oli se kyllä taas. Kyllä sitä ihminen miettii, että onkohan sitä ihan terve. Siellä me vahinkovankkureiden kanssa jyristeltiin ihmisten kantapäille ja saatiin itse osumaan muiden kyynärpäistä ja kaiken hässäkän ja vaivan seurauksena saatiin ostettua puhdistusainekapseleita siipan partakoneeseen! Kyllä oli halapaa. Ja kyllä maar kannatti.
Hahhah. No ei me tänään oltu yhtään sen kulturellimpiä, vaan suunnattiin Ikeaan hakemaan kaapinoviin vauvaesteitä (mitähän ne olisivat oikealta nimeltään... ne sellaiset klipsut joita ruuvataan kaapin oveen, ettei natiainen saa sitä auki...?)
Sain myös sintille kauan himoitsemiani pehmovihanneksia! ylisöpöjä! Kun vaan saan sen leikkimökin tuonne alapihalle, niin täytyy hankkia Ikeasta myös kaikki ihanat minikokoiset kattilat ja pannut ja astiat... Oih. (Ja kaipaava huokaus.)

Järjesteltiin pehmovihannekset sintin omiin puurokuppeihin ja sitten syötiin. Oikein kunnolla rouskuteltiin, pikkuherra kaikilla neljällä hampaallansa, minä vähemmän konkreettisemmin.

Jos tässä nyt alkaa oikein kunnolla tätä leikkimökkiunelmaa mehustella, niin itse mökkihän on tietysti jo valittu. Se on selvä. Eikä tässä nyt mitä tahansa kippoa pystyyn pistetä, vaan kunnollisen kokoinen tupa kuisteineen päivineen. Ukkokulta vielä vähän äkistelee tämän minun suunnitelmani kanssa, kun tämä himoitsemani mökki maksaa tuplat normimökkiin verrattuna, mutta aukoton perusteluni on se, että tämä versio on riittävän iso myös vierasmajaksi tai lasten yöpymispaikaksi. Mikä voisi olla jännenpää kuin nukkua OMASSA mökissä mökillä? Niinpä. Elisiismusthave. Nähtäväksi jää vain se, että minä vuonna päästään mökki-investoinneissa tähän tuikitarpeelliseen leikkimökkiin asti... (Lisää tähän kohtaan uusi kaipaava huokaus).

Siippa keitteli maustevettä luumumehuun sekoitettavaksi. Omaa luumuglögiä! Koko tupa tuoksuu aivan mahtavalta kun vedessä on kiehutettu kanelitankoja, inkivääriklönttejä, kardemummaa ja neilikkaa... Mmmm.
Kärpässuoja pääsi hommiin sisälle. On taas se aika vuodesta kun banaanikärpäset on raivostuttavan riehakkaina. Meillä on sokeriliemiansoja viriteltynä siellä täällä, joten ehkä niistä kohta päästään eroon..
Tänä viikonloppuna ollaan saatu tankata voimia tulevaa viikkoa varten, se tuntuu mukavalta. Tottahan tässä ollaan kotosalla köllötelty aika paljon viime aikoina, mutta ihan rentoiluksi tuota sairastelua ja siitä syntyvää velttoutta ei voi laskea. Pikemminkin se on minua kiristänyt, työt seisoo kun siipan kanssa vuoropäivinä ollaan lapsen kanssa kotona ja tuo yksi pikku omenaposkihan ei malttanut paikoillaan pysyä (vaikka se kuume tietysti nopeammin paranisi, kun malttaisi sintti vähän levätä...). Itse siinä sivussa sitten vaan nappaa buranaa huiviin ja nasolinia nenään, että pysyy pikkupotilaan perässä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Oma tupa, oma lupa


Melkein huomaamatta olemme pesiytyneet mökille. Evakkokoti toimii tällä hetkellä lähinnä huoltokeskuksen roolissa. Evakkokoti on kiva, mutta mutta, se ei ole oma koti! Mökillä on tietysti omat epäkäytännöllisyytensä, mutta tämä on oma paikka. Täällä voi olla rauhaksiin ja antaa sintin naarmuttaa lattioita tuoleja työntelemällä ja puunpalalla uuninluukkua hakkaamalla. Ei tarvitse niin stressata kuin toisen kodissa. Töissä, tarhassa ja harrastuksissa käynti vaatii tietysti vähän enemmän järjestelyjä jo ihan siitä syystä, että aina täytyy etukäteen aikatauluttaa esim. suihkussa käynti. Pyykit täytyy tietysti pestä evakkokodissa ja tiskit tiskata ulkona, joten onhan näitä ylimääräisiä aikasyöppöjä tässä jonkun verran, mutta on tämä vaan niin mukavata silti!

Erityisesti nyt kun olemme koko perhe sairastelleet, on oma tupa ollut ehdoton, jotenkin lenssut ja korvatulehdukset on paljon helpommat kestää oman takkatulen ääressä kuin toisen kodissa kärvistellen.

Kesäkurpitsaa puskee! Vaikka ilma alkaa olla jo aika viileä, uutta satoa kasvaa koko ajan!
Saatiin siirrettyä huussin oven eteen pahasti kurkotellut köynnösruusu hieman keskemmälle. Nyt se tököttää kynittynä tuossa kastelukannun vieressä. Vielä laitetaan ritilä tuohon seinälle niin saadaan sidottua ruusu kunnolla kiinni. Ensi kesänä sitten nähdään, että selvisikö ruusu tuosta siirrosta.
Naama luumusoseessa ja mummun kutoma pipo päässä.
Kyllä se syksy sieltä hiipii. Vähän alkaa jo leijailla keltaisia lehtiä ruoholle.

Nautitaan nyt näistä parista viikosta jotka vielä voidaan aktiivisesti mökillä viettää. Lokakuun puolivälissä suljetaan vedet koko alueelta, joten silloin aktiiviasuminen alkaa olla huomattavan paljon vaikeampaa kun kaikki vesi pitää tuoda muualta.

Siilin eleganssi

Ihana, liikuttava, surullinen, kaunis. Pitkästä aikaa kirja joka kolahti ja lujaa. Tämä kirja kuului niihin harvoihin kirjoihin jonka ei haluaisi koskaan loppuvan. Taannoin täälläkin pohdiskelin sitä, että olen lukenut viimeaikoina paljon hyviä kirjoja, mutta oikein kiinnitin huomiota siihen, että yksikään niistä ei ole yltänyt tuolle niisk, ei, tämä kirja ei saa loppua -tasolle. Muriel Barberyn Siilin eleganssi ylsi nyt tuolle tasolle.
Jäin spontaanisti silittämään kirjan kantta kun viimeinen sivu oli luettu. Hieno, hieno romaani, ei tätä turhaan ihmiset kehu.
Niisk, liikutun jo tätä kirjoittaessani. Lämmin suositus, lukekaa ihmiset, lukekaa!